Sovinto on kovin leppoisa nimi tälle elokuvalle. Alkuperäisnimi Svinalängorna (Sikalat), joka on lainaa leffan pohjana toimineelta kirjalta, on suorempi ja kiinnostavampi. On tavallaan ironista, että Suomessa Sikalat on vääntynyt juuri Sovinnoksi. Leffa kuvaa ruotsinsuomalaisen perheen rappiota viiltävästi. Ja se viilto ulottuu syvälle. Pelkäsikö joku, että Sikalat-nimi olisi vetänyt katsomoon vain örvellyskomedioiden ystäviä? Vai oliko nimi jonkun mielestä liian ankara?
Monesti takauma tuntuu falskilta tai liian helpolta keinoilta kertoa tarinaa. Sovinnon kohdalla on toisin. Ohjaaja Pernilla August käyttää takaumaa notkeasti ja näyttää sen avulla vain mitä on ihan pakko näyttää. Menneisyyden hetkissä mainioilla suomalaisilla geeneillä varustettu Moilasen perhe etsii parempaa elämää Ruotsista. Moilaset muuttavat tammilattiaiseen kotiin ja juhlivat itsensä rikki. Leena on perheen ala-asteikäinen tytär (Tehilla Blad), jonka varaan kaatuu lopulta liian paljon. Huutoa, oksennusta, paskaa ja lyömistä Moilasilla riittää, vaikka kaikki muu olisi jo loppu. Kurjuuden siedettävyyttä lisää katkeransuloisten onnen aikojen häive. Nykypäivässä Leenan (Noomi Rapace) miehelle (Ola Rapace) ja omille lapsille äidin menneisyys alkaa avautua kuolleeksi kuvitellun mummin soiton myötä.
Sovinto on näyttelijöiden elokuva – ei vain siksi, että August on näyttelijä itsekin, vaan myös siksi, että Sovinnon näyttelijöiden emootiot ovat sen väkevin tehoste. Runsaat lähikuvat ovat haastavia sekä katsojalle että näyttelijöille. Sovinnon kaltaisessa elokuvassa ei kuka tahansa ulkolukija tai Miss Bikinipeba-87 voisi uskotella olevansa näyttelijä. Ei, siinä tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat laittaa oman itsensä sivuun ja uskotella täydelleen olevansa joku muu. Aikuista Leenaa näyttelevä Noomi Rapace on yksi esimerkki heistä. Missään vaiheessa hänen työskentelystään ei välity teeskentelevyyden kitkerää sivumakua. Tai mielikuvaa, että hän toistaisi vain aiemman huippuroolinsa eleitä ja ilmeitä. Oikeastaan vahvin linkki Rapacen osaan suositussa Millennium-trilogiassa on hänen roolihahmonsa nuorempaa versiota myös siinä näytellyt Tehilla Blad. Sovinnon näyttelijät ovat upeita kautta linjan. Ei ole ihme, että Outi Mäenpää palkittiin Ruotsissa roolistaan Leenan äitinä. Ihme on pikemminkin se, miksei kaikkia palkittu. Sovinnossa jokaisella sen tekijällä on selvästi ollut tilaa loistaa ja näyttää kykynsä.
Onko Sovinto (tai Sikalat) sitten ruotsalaisten pilkkaa suomalaisia maahanmuuttajia kohtaan? Lyhyt vastaus on: ei. Susanna Alakosken romaanin pohjalle vapaasti rakentuva Sovinto kertoo asioista Leenan näkökulmasta. Hän on solmussa katkeruutensa ja riittämättömyytensä kanssa. Alkoholismi on Moilasten perheen suurin synti, joka Leenan mielessä kytkeytyy hänen suomalaisiin vanhempiinsa. Naapurin ruotsalaistytönkään elämä ei ole ongelmatonta. Se selviää myös Leenalle. Mutta mitä ei voi korjata, voi siitä ainakin ottaa opiksi. Rankka raina, ja ehdottomasti valmistumisvuotensa parhaimmistoa.
