Delta Force on Chuck Norriksen ”timanttisen kolmikon” viimeisenä valmistunut pläjäys, kulttiklassikko, ja erittäin mielenkiintoinen kasariactionleffa, jota tuskin voi katsoa liian montaa kertaa. Kyseessä on juuri sellainen pläjäys, jonka voi kaivaa hyllystä kaveriporukalla filkkoja katsellessa, sen voi tuijottaa yksinään läpi aamuyön tunneilla, sillä voi aloittaa vapaapäivän, se sopii lähes jokaiseen tilanteeseen. Delta Force on elokuva harvoille ja valituille; ne, jotka eivät osaa ottaa elokuvia kieli poskessa ja huumorilla, tuskin lämpenevät, mutta toisaalta kyseessä on myös liian roskainen ja tyly leffa, jotta se löytäisi tiensä suuren yleisön sydämiin. Onneksi silläkin on uskollinen kohdeyleisönsä: Chuck Norriksen fanit, roskaelokuvien ystävät ja ne diehard-leffaharrastajat, joiden ”heikkouksiin” kuuluvat myös nämä… ”toisenlaiset” marginaalileffat. Itse lasken kuuluvani kaikkiin noihin kolmeen porukkaan.
Kapteeni Scott James, tästä eteenpäin vain Chuck Norris, ottaa loparit Delta Force –erikoistiimistä. Mutta hupsista, kun psykoottiset palestiinalaisterroristit valtaavat Ateenasta lähtevän matkustajakoneen ja pitävät amerikkalaismatkustajat panttivankeina, ei Chuck ”Hair is my business” Norris ehdi kissaa sanoa, kun Lee Marvinin esittämä eversti on jo heittänyt ukolle univormun ja Uzin. Ja taas Chuckia viedään, tai oikeammin Chuck vie terroristeja…
Delta Force teki aikanaan vaahtosammuttimen kokoiseen pikkukundiin kovan vaikutuksen, ja pihaleikit saivat taas lisää potkua. On hienoa huomata, ettei filkka ole vieläkään menettänyt tehoaan; Top movies of all times-listoilla DF ei välttämätä sijoitu aivan kärkipäähän, mutta harmittomasta toimintaviihteestä puhuttaessa kyseessä on kivenkova tapaus, ohittamaton legendaleffa, josta ei voi olla pitämättä. Huomion arvoinen seikka on myös se, että tuottajalegenda Menahem Golan on jopa astunut kameran taakse ja ohjannut tallinsa vakkaritähden todennäköisesti mainetta eniten niittäneen filkan itse. Hauska pikku yksityiskohta muuten, että tuottaja/ohjaaja/käsikirjoittaja Golan on itse israelilainen, ja elokuvan pahikset ovat kaikki palestiinalaisia. Ja mitäs siitä seuraakaan, kun selviää, että matkustamossahan istuu juutalaisiakin.
Golan ja Norris ovat alussa lähteneet selvästi tekemään realistista ja uskottavaa trilleriä. Toimintaa saadaan odotella kauan, hahmojen esittelemiseen käytetään normaalia enemmän aikaa, jopa terroristeja inhimillistetään hieman ja Golan saa lentokoneessa rakennettua ihan oikeasti muutaman jännittävän hetken ja intensiivisen tunnelman. Noin neljäkymmentä minuuttia ennen loppua joku sitten käänsi katkaisimesta, ja päästi Norriksen sekä Marvinin vauhtiin. Tämä ei ole huono asia; hidas alku toimii loistavasti osana leffaa ja pohjustelee megaveristä loppua hienosti, kun taas lopun ultimaattinen tuhoaminen antaa Norris-faneille sen, mitä Delta Forcelta odotettiin: Tylyä ja tyylikästä, viihdyttävää toimintaa. Ja kunnolla.
Niinpä, mitä sitä kiertelemään. Delta Force kuuluu Norriksen voittamattomaan TOP3:n olennaisena osana, ja vaikka tätä fraasia on nyt kahden edellisen Norris-tykityksen kohdalla hoettu jo kyllästymiseen asti, niin toistetaan se vielä kerran: Kyseessä on taas ehdottomasti yksi parhaista toimintaelokuvista ikinä. Kestäkää se, piste.
