Lähdettyäni elokuvateattereista en voinut muuta ajatella kuin, että tässäkö se oli? Pitikö tämä kuvata Shyamalanin taidonnäytteitä vai sitä, mihin lahjakas ohjaaja voi pudota? Shyamalan on taitava ohjaaja, sitä ei voi kieltää, mutta Villagen myötä hän uppoutuu keskitasolle nopeammin kuin Jenna Jamesonilta lentää pöksyt. Shyamalan tekee suurimman virheensä siinä, että hän antaa katsojan odottaa elokuvalta enemmän mitä lopulta tulee saamaan. Juuri kun katsojasta tuntuu, että jotain tulee tapahtumaan, jotain merkittävää, niin Shyamalan lopettaa kohtauksensa heti ja katsojalle jää tyhjä olo.
Myöskään Shyamalan ei ole ottanut opikseen edellisessä elokuvassaan, Signsissa, tekemät virheet. Kun on aika paljastaa elokuvan kohokohta, on se oltava mullistavaa tai edes jotenkin merkittävää, ei niin ikään jarru elokuvan menolle. Taas Shyamalan pistää katsojan odottamaan kohokohtaa, odottamaan elokuvan käännekohtaa, niin hän kuitenkin lyö kädellä naamaan luoden kylläkin kohokohdan jota ei oltu odotettu, mutta ei myöskään ollut kovinkaan toimiva. Mutta kun päästään viimeisempään kohokohtaan, niin katsojasta tuntuu siltä, että mitä tulin alun perin katsomaan? Vai oliko Shyamalanin tarkoitus vain ärsyttää katsojaa ja katsoa, kuinka naurettavaksi pystyy menemään, että kiitosta vielä satelisi.
Nyt jälkeen päin mietittyäni Village tuntuu yhä naurettavammalta, mutta Signsin tasolle ei onneksi päästä. Kun kylän asukkaat alkavat puhumaan Ne Joista Emme Puhu –olioista, niin ei voi naurettavammaksi mennä. Tässä vaiheessa Village ei tunnu miltään muulta kuin pitkältä lasten sadulta, joka on sattumoisin kuvattu hiukan vanhemmille. Village olisi toiminut paremmin vaikka tunnin pituisena lastenpiirrettysatuna, jolloin se ei olisi tuntunut naurettavalta.
Villagen tyhmin mainostemppu on se, että sitä mainostetaan kauhuna. Jos Village olisi kauhua, niin silloin Muumeja voisi myös mainostaa kauhuksi. Mutta mitä Village on loppujen lopuksi? Romanttinen elokuva. Shyamalan on rakentanut romanttisen tarinan tämän kaiken ympärille, mutta tämänkin hän on huonosti rakentanut. Kun katsojalle viimeinkin selviää, että Village on romanttinen elokuva, niin katsojasta tuntuu yhä enemmän siltä, että Village on tämän vuoden naurettavin elokuva. Shyamalan rakentaa hävyttömän huonosti romanttista elokuvaansa, kun hahmotkin pysyvät hyvin etäällä, eikä mitään samastumisen kohdetta ole lähimaillakaan. Kun viimeinkin tulee rakkauden tunnustuksia, niin nämä tuntuvat hyvin teennäisiltä ja turhilta.
Miten ihmeessä Shyamalan on rakentanut lähes kaksituntisen elokuvan, kun elokuva toimii vain tunnin mittaisena? Vielä ihmetyttävää on se, miten huonosti näyttelijät näyttelevät. Tämmöistä ongelmaa ei ollut Shyamalanin Willis-elokuvissa. Joaquin Phoenix ei vieläkään säväytä, enkä ymmärrä miksi hänet piti ottaa toisen kerran mukaan, kun Signsissakin hän veti ärsyttävyyden rajoja. Ainoastaan Bryce Dallas Howard pystyy saamaan aikaan jotain tämän sirkuspelleilyn keskellä, vaikkakin hänen roolihahmonsa sokeus ei aluksi säväyttänyt. Myös Adrien Brody vastaa tämän elokuvan parhaimmista ja ainoista hyvistä rooleista.
Village on suoraan sanottuna melko turha elokuva, jos odotti sen tuovan jotain ihmeellistä. Shyamalanin taso on huonontunut Signsista lähtien, eikä hän pysty rakentamaan kuin muutaman hyvän kohtauksen. Villagen loppusanoma on hyvä ja järkevä ajatellen maailman menoa, mutta tässä elokuvassa se ei vain toimi, kun on saanut odottaa aivan toisenlaista elokuvaa. Village ei kuitenkaan ole täysin huono elokuva. Sillä on omat hyvät puolensa, mutta se on aivan selvää, että tämä oli pahemman luokan pettymys.
