Punk on aina ollut Suomessa tärkeä osa kotimaista rockhistoriaa. Ketäpä ei tuntisi Pelle Miljoonaa, Eppu Normaalia ja monia muita punkkaristaroja? Tähän suureen perintöömme keskittyy Jouko Aaltosen dokumentti Punk – tauti joka ei tapa, todistaen punkkia musiikillisenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä.
Elokuva alkaa Pete Malmin, Suomen ensimmäisen levytyksen tehneen, 80-luvulla Briard-yhtyeen hautajaisista, jossa on myös yhtyeen kitaristi Andy McCoy. Sen jälkeen siirrytään punkin historiaan, jossa ovat mm. haastattelussa tien päällä olevan Pelle Miljoona & 1980 – yhtyeen jäsenet sekä Eput areenalla.
Toista puolta edustaa uusi punk-sukupolvi, johon kuuluvat mm. Akupunktio ja Creepy Crawlie. On erittäin viihdyttävää seurata Akupunktion nokkamies Seven näkemyksiä mm. rahasta ja Jumalasta. Nähdäänpä myös bändiä Puntala-rockissa soittamassa, jossa taisi myös olla punk-legenda Kohu-63, jonka laulaja Lättä on sen verran kiinnostava hahmo, että on pakko sanoa bändin mukanaolon suuruutta lieväksi pettymykseksi. Sellaisesta bändistä kuin Kohu-63 riittäisi varmasti materiaalia ja matskua 80-luvun rockista. Kaiken yläpuolelle kuitenkin nousee arkistomateriaali, jossa on mm. Ajankohtaisen Kakkosen uutisia punkista. On pakko nauraa jossain määrin, kun haudanvakava uutistenlukija kritisoi punkkia sivistyssanoineen.
Elokuvalla on kuitenkin harhapuolensa. Suomipunkkia voisi katsoa vieläkin laajemmalta; mm. Suomen Talvisota 1939-1940 on unohdettu yhtye, josta pitäisi olla edes hiukan materiaalia. Onhan tämä yhtye sekä monet muut vaikuttaneet suomipunkkiin aivan kuin The Sonics vaikutti aikoinaan amerikkalaispunkin syntyyn.
Vioistaan huolimatta Punk – tauti joka ei tapa on Jouko Aaltoselta hyvin tehty dokumentti, jota voi suositella kaikille punkin ystäville ja suomirockin yleistietäjille.
