Jotkut Bond-elokuvat eroavat melkoisesti sarjan yleisestä tyylistä. Joskus se kannattaa, mutta tuloksena voi aivan yhtä hyvin olla huonommanpuoleinen episodi. Kuuraketti on muuten onnistunut elokuva, mutta lopussa tapahtuva 007:n visiitti avaruusasemalla on naurettava idea. Jälkeenpäin tämän ovat myöntäneet myös jotkut tekijöistä. Jos tämän kauneuspilkun antaa anteeksi, luet juuri arvostelua hauskasta ja sujuvasta, vaikkakin paikoitellen hieman pitkäveteisestä elokuvasta.
Kadonneen avaruussukkulan tapausta selvittävä James Bond (jo yli 50-vuotias Roger Moore) joutuu totuttuun tapaan tehtävän aikana useamman likvidointiyrityksen kohteeksi. Ennenkin, elokuvassa 007 – Rakastettuni, tätä yrittänyt Rautahammas (Richard Kiel) pääsee nyt varsin keskeiseen rooliin. Hepulla on elokuvassa jopa yksi repliikki! Tiukkoja paikkkoja nollanollaseiskalle järjestää tällä kertaa miljonääri Hugo Drax (Michael Lonsdale), joka aikoo tuhota nykyisen ihmiskunnan ja sen jälkeen luoda maapallolle oman täydellisisen herrarotunsa. Avaruustukikohtaan tosin matkustaa pari epätäydellistä olentoa, joiden loppuelämä ei vaikuta kovin pitkältä…
Moonraker sisältää joitakin todella huvittavia toimintakohtauksia, kuten takaa-ajon ilmassa melko puutteellisin lentovarustein ja Venetsiassa tapahtuvan pelastautumisen gondolilla jolla on yllättäviä ominaisuuksia. Michael Lonsdale on nappivalinta Draxin rooliin ja mukana on myös tahallisen kliseisiä (toivottavasti) juonenkäänteitä. Viiteen tähteen tämä ei kuitenkaan yllä. Kokonaisvaikutelma on jotenkin vähän ontto. Johtuneeko sarjan rutinoitumisesta?
nimimerkki: Leslie
