Iron Maiden on muutamien muiden hard rock-bändien ohella hoksannut kiitettävällä tavalla hyödyntää visuaalista puolta alkumetreiltä lähtien. Tästä varmaan näkyvimpinä asioina maskotti Eddie, johon jokainen on törmännyt ainakin bändin levyjen kansissa jo neljännesvuosisadan ajan.
Steve Harrisin kiinnostuksesta liikkuvaan kuvaan johtuu varmaankin se että bändiltä löytyy hyvää promo-videomateriaalia tuplaDVD:n verran. Voi vain kuvitella kuinka moni bändi manaa tälläkin hetkellä että kun hommia ei ole tullut tallennettua riittämiin aikoinaan. Toisin on kuitenkin tässä tapauksessa.
Mikäpä olisikaan oivempi mahdollisuus palautella mieliin (tai tutustua) bändin uraan kuin tällainen videokokoelma. Moniko muistaa kahdella eka levyllä laulanutta Di’Annoa tai sitä miltä ukko näytti tositoimissa. Nykyinen rumpali Nicko McBrain liittyi mukaan vasta Piece of Mindilla (neljäs levy).
Pläjäystä katsellessa on helppo suorittaa musiikillisia vertailuja bändin taipaleelta. Hommahan käynnistyi enemmänkin rokkipohjalta josta se muotoitui siihen Em>C>D lonksutukseen ja ratsastuskomppiin. 80-luvun lopulla mukaan otettiin aikakauden hengen mukaan kitarasyntikkaa mausteeksi. 90-luvulla mentiin musiikillisesti metsään Smithin ja Dickinsonin lähdettyä soolouralle. Tästäkin kamaluudesta on nyt kuvallista todistusaineistoa omassakin hyllyssä, aikaisemmin sitä ei ole ollut. Gers menetteli vielä kitaristina, mutta Bayleyn laulu oli jotain ihan hirveää ja Maiden hukkui hetkeksi tusinabändien suohon. Sitten päästiinkin tähän nykyiseen kokoonpanoon, jossa Smith ja Dickinson palasivat “kotiin” ja jälleen on se toimivin miehitys kasassa vaikka alkuperäinen se ei olekaan. Gers lienee niin mukava tyyppi että häntä ei ole kehdattu potkia pois kolmannen kitaristin pestiltä. Musiikillisesti ollaan jälleen onneksi oikeilla linjoilla. Tupa on taas täynnä missä bändi esiintyykin. Se on Iron Maiden ja sillä siisti.
Visions Of The Beast on komea videokokoelma. Miinuspuolia jos kaivelee niin sellaiseksi luokittelen pläjäyksen äänitasot. Valikkoäänet tulevat kovempaa kuin musiikki ja volumea saa olla räpläämässä koko ajan jos levyä surffailee läpi omien biisimieltymysten mukaan. Toki homman voi hoitaa helpomminkin eli play-painikkeen painalluksella, jolloin videot tulevat kronologisessa järjestyksessä. Extroissa löytyy musavideoista muutamia vaihtoehtoisia versioita joissa on enemmän piirrosanimaatiota. Mukaan on ympätty bonukseksi myös jalkapallon maalikimaraa, onhan Maidenilla oma joukkue. Extrat oli kokonaisuudessaan pienoinen pettymys, mutta videokokoelman laaja kirjo paikkaa tuon. Osta pois, et kadu.
