Yksi aikamme kiistellyimmistä elokuvista, on huippuohjaaja Christopher Nolanin kunnianhimoinen Sci-fi eepos Interstellar. Monet ovat ylistäneet elokuvaa maasta taivaisiin, kun taas jotkut väittävät sen olevan tylsä ja yllätyksetön. Jokaisella on tietenkin oikeus vihata ja rakastaa mitä tahansa elokuvaa, mutta se on varmaa että Interstellarista tulee uusi Sci-fi klassikko, joka todennäköisesti kasvattaa ajan kuluessa mainettaan mahtipontisena elokuvana.
Elokuva alkaa lähitulevaisuudesta, jolloin tomumyrskyt ja nälänhätä uhkaa maapalloamme. Entinen Nasan huippukuski, tieteilijä ja perheenisä Cooper (Matthew McConaughey) suostuu ihmiskuntaa pelastavaan tehtävään, jossa heidän täytyy etsiä uutta kotia toisesta aurinkokunnasta, johon he pääsevät lähiavaruuteen ilemstyneen madonreiän avulla. Cooper joutuu tekemään huomattavia uhrauksia, kuten jättämään perheensä taakseen siinä pelossa ettei hän enään koskaan tapaisi heitä.
Eräs asia josta Christopher Nolanin taitoja ei huomioida tarpeeksi, on hänen käsikirjoittamisensa. Yhdessä teoreettisen fyysikon Kip Thornen ja veljensä Jonathanin kanssa, he ovat rakentaneet käsikirjoituksen, joka loistaa erinomaisella dialogillaan ja hahmojen motiiveilla ja toimilla. Tämä ei todennäköisesti ole hänen kaikista vedenpitävin käsikirjoituksensa, mutta parhaiden joukkoon se ehdottomasti pääsee mukaan.
Nolan on saanut rinnallensa loistavia tukihenkilöitä, kuten Kip Thornen, säveltäjä Hans Zimmerin, kuvaaja Hoyte Van Hoyteman, leikkaaja Lee Smithin ja Nathan Crowleyn lavastajaksi. Ensimmäisenä haluan mainita Hoyte Van Hoyteman, joka on yksi Hollywoodin suurimmista talenteista tällä hetkellä. Hänen kameran liikuttelu on sulavaa ja näppärää. Hän osaa myös hienosti tuoda esille mahtipontisia ja luontoa hehkuttavia otoksia. Hoyteman yhteistyö Nolanin kanssa on tehokasta ja se etenkin näkyy heidän kameran sijoittelussa.
Musiikkia on ollut tuottamassa aina yhtä mallikas Hans Zimmer. Hänen musiikkinsa sointuu loistavasti tähän eeppiseen ja valtavaan universumin skaalaan. Zimmer aloittaa yleensä kappaleensa kuiskaten, joka tapahtumien huippukohtaa myöten lähtee pauhaamaan korvia hivelevällä volyymilla. Zimmer teki Interstellariin yhden kaikkien aikojen mieleenpainuvimmista elokuvasävellyksistä. Kyllä, jopa yhden kaikkien aikojen parhaista. Musiikin kanssa tunnelmaa on kohottamassa Lee Smithin pilkuntarkka leikkaaminen. Se myös tihenee pysäyttämättömästi kohtauksen huippukohtaa saavuttaen. Hän hienosti leikkaa kohtauksia maapallolta ja avaruudesta jonka lopullisena nitojana on Christopher Nolan. Nolan ohjaa elokuvan mestarillisesti, antaen samalla työskentelyvapautta näille huikeille lahjakkuuksille hänen ympärillään.
Interstellar on visuaalinen eepos, joka koskettaa universaaleja aiheita ja teemoja, jotka ovat meille ajankohtaisia. Elokuvasta on tehty näyttävä visuaalinen ilmestys, joka onnistuu koskettamaan meitä myös hyvin henkilökohtaisella tasolla. Elokuvassa on kaiken uskomattoman silmäherkun sijaan keskitytty tarinan hahmoihin, eikä se koskaan liitä suurta keskitietä juonen suurempiin asioihin. Leffa kertoo tarinan Cooperin perheestä, ja se todellakin koskettaa katsojaa, loistavalla toteutuksellaan. Matthew McConaughey antaa ehkä uransa koskettavimman roolisuorituksen isänä, joka alkaa katumaan perheensä jättämistä suurempien aatteiden vuoksi. McConaugheyllä on muutamia erittäin koskettavia kohtauksia, joissa hänen taitonsa näyttelijänä pääsee suurenmoisesti esille. Mielestäni tämä on parhaan miespääosa Oscarin ansaitseva suoritus. Jessica Chastain on aitoa tunnetta täynnä, koko elokuvan ajan. Hänen hahmonsa Cooperin tyttärenä on kompleksi josta hän suoriutuu näyttävästi. Michael Caine, Casey Affleck, Anne Hathaway ja Matt Damon tekevät kaikki näyttelemisestä taidetta tämän elokuvan ytimessä.
Interstellar on täynnä näyttäviä toimintakohtauksia, koskettavia draaman hetkiä, yllättäviä juonenkäänteitä ja pieniä taidokkaita kohtauksia, jotka tekevät elokuvasta entistä nautittavamman. Jotkut ovat haukkuneet lopun yllätyksen huonoksi ratkaisuksi, ja täten kääntynyt elokuvaa vastaan. Vaikka loppuratkaisu ei tyydyttäisi, löytyy elokuvasta silti loistavasti ohjattuja kohtauksia ja näyttelemisen riemujuhlaa, teknisten taitojen rehottaen edustavasti ympärillä. Ja löytyyhän toki elokuvasta muitakin sydäntäviiltäviä juonenkäänteitä, jotka tekevät tästä leffasta uniikin, ja omalaatuisen.
Interstellar käsittelee myös tärkeitä kysymyksiä. Mikä on maapallon tulevaisuus? Tuleeko ihmiskunta selviytymään? Ja muita henkilökohtaisempia aiheita, isä-tytär suhteesta, perheen tärkeydestä, inhimillisyyden menettämistä ja ylläpitämisestä. Leffan voi katsoa älykköasenteella, tieteellisiä faktoja analysoimalla tai elämän suuria kysymyksiä pohtimalla. Sitä voi katsoa puhtaana viihteenä, kaveri porukan kanssa. Interstellarista löytyy kirjaimelliseti että kuvaannollisesti eri ulottuvuuksia.
Interstellar on yksi aikamme suurimmista, ja kiistanalaisimmista elokuvista. Se on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaimmista Sci-fi leffoista ja yksi nykytuotannon kirkkaimmista tähdistä. Interstellar laittaa aivot pyörimään ja se täyttää viihteen halumme. Se kylvää suuria ajatuksia ja ideoita, jotka voivat ehkä inspiroittaa ihmsiä huolehtimaan paremmin ainutlaatuisen kauniista planeetastamme.
