Ihmeellistä, että kun katsoo trailereita ja kiroaa jonkin elokuvan jo pelkän trailerin perusteella, sitä päätyy lopulta katsomaan juuri sen samaisen elokuvan, mikä näytti kaikista huonoimmalta. Ihmeellistä on myös se, että vaikka tämä elokuva oli jossain määrin sellaista törkyä, mitä osasi ennalta odottaa, onnistui se myös yllättämään positiivisestikin. Syynin alla on nyt luolasukelteluleffa nimeltä Sanctum.
Ehkä turhankin raskaasti James Cameronin (pätkän vastaava tuottaja) nimellä markkinoitu elokuva kertoo joukosta luolasukeltajia, jotka lähtevät tutkimaan maailman suurinta ja vielä osittain tuntematonta luolaverkostoa. Kun trooppinen hirmumyrsky aiheuttaa tulvan, ei luolasta enää pääsekään pois sitä tietä mitä sinne tultiin. Ainoa keino on löytää toinen uloskäynti vielä tutkimattomista luolista.
Sanctumissa kolmiulotteisuus on kerrankin erittäin hyvin onnistunutta ja yleinen visuaalinen ilme on leffan kantava voima. Valon ja veden erilaiset heijastukset, ilmakuplat, vedessä lilluvat pölyhiukkaset ja luolien seinämät saavat uutta eloa kolmiulotteisuuden avulla. Luolaston paikoittaisen ahtauden tuntu on tämän ansiosta varsin vahva, ja tunnelma nousee välillä klaustrofobiseksikin. Muutama välttämätön bluescreenin käyttö ei riko immersiota siitä, että ollaan luolassa, sillä lavastus on muuten autenttista työtä.
Visuaalinen puoli onnistuu ilahduttamaan, mutta alusta alkaen elokuvan kompastuskivenä toimii niin ikään surkea näyttely ja laihahko käsikirjoitus. Näyttelijät ovat melko tuntemattomia, mitä nyt siellä yksi Fantastic Fourista tuttu kumimies vai mikä-se-nyt-oli heiluu mukana. Dialogin taso on välillä järkyttävän huonoa puhumattakaan kuivaakin kuivemmasta läpästä mitä hahmot heittelevät. Huumoria paketista ei kuitenkaan jää puuttumaan, sillä hahmojen totaalinen pallinaamailu ja epärealistiset reaktiot aiheuttavat pahoja repeilyjä. Edes parin hahmon typerästi virnuilevia naamoja ei voi katsoa nauramatta, eikä myöskään Rhys Wakefieldin epäonnisia yrityksiä näyttää tuimalta tai tihrustaa kyyneliä surullisessa paikassa. Pari vakavammaksikin tarkoitettua kuolinkohtausta onnistuvat luisumaan tahattoman koomisiksi.
Juoni on aluksi oikein kiinnostava, eikä siihen edes jäänyt kaipaamaan luolien uumenissa asustavia mutantti-ihmisiä, mitä näissä luolaleffoissa tuppaa usein tulemaan vastaan. Luolasukeltelua olisin mielinyt nähdä lisää, sillä loppupuolella meininki on enemmänkin kalliokiipeilyä suurimman osan ajasta. Juonen ja itse elokuvan taso pääsee laskemaan loppua kohden hieman ikävästi, kun kliseistä kamaa ja typeriä käänteitä vyöryy ruutuun. Ottaen huomioon, että elokuvassa oli ehkä tarpeettomankin paljon sontaista sisältöä, sen viihdearvo oli kumminkin sen verran korkea, että ei lopulta kaduttanut leffalipun ostoa kyseiseen pätkään.
