Pikkupoika Jali (Freddie Highmore), on noin 10-vuotias tavallinen poitsu, joka unelmoi pääsevänsä legendaarisen Willy Wonkan (mahtava Johnny Depp) legendaariseen suklaatehtaaseen. Wonka päättää piilottaa viiteen suklaalevyyn viisi kultaista lipuketta, joiden löytäjät pääsevät huoltajansa kera reissulle tehtaaseen. Charlie, joka perinteen mukaan syö kokonaisen suklaalevyn vuodessa(!) pääsee tietenkin yhtenä viidestä lapsesta Wonkan ihmetehtaaseen ihmettelemään mm. Umppa-Lumppia (Deep Roy), herkkulaaksoa, sekä muita ihmeitä. Wonka nääs vain inhoaa lapsia koko suklaasydämensä pohjasta.
Kaikki lapset, paitsi Charlie ovat kuitenkin hemmoteltuja pirulaisia, vailla minkäänlaista kuria.
Näyttelypuoli on mahtavaa, kuten Burtonleffoissa yleensä. Johnny Depp sopii kieroutuneen, häiriintyneen ja oudon mökkihöperö-Wonkan rooliin kuin kello ranteeseen. Jalia (aaaaaaargh, niitä suomentajia…) näyttelevä Freddie Highmore on myös hyvä roolissaan, vaikka kaikki jäävät Deppin varjoon oikein kunnolla. Myös Deep Roy sekä Helena Bonham Carter osaavat asiansa.
Musiikki on tavallisentyypillistä Danny Elfmania. Vai onko? No ei todellakaan. Hilpeiden alkuasukkaiden hilpeät pilkkalaulut ovat jotain täysin uutta, mullistavaa ja ällisyttävää.
Visuaalinen puoli on loistavaa ja satumaailma hakee vertaistaan. Palavat nuket, lentävä hissi, Umppa-Lumpat ja kaikki tuo ennennäkemätön loistavuus tuo mieleen… tuo mieleen… ei mitään. Tällaista kun ei olekkaan tehty ennen.
Deppin aluksi inhottavalta tuntuva Willy Wonka-hahmo paljastuukin loppuun päin yllättävän koskettavaksi hahmoksi. Mies tekee sellaisen roolin, että huhhuh… Hänen hymynsä tuo mieleen jopa Jack Nicholsonin.
Viittä tähteä ei heru, mutta neljä ja puoli heruu. Ja sen pistemäärän tämä kyllä ansaitsee.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
