Kun Kriticosin perhe menettää äidin tulipalossa, ei sen jälkeen perheellä mene erikoisen hyvin. Velkoja on maksettu pitempäänkin ja perhe joutuu muuttamaan jatkuvasti. Ei aikaakaan kun köyhän perheen elämään astuu tietenkin jotain rikasta; kuolleen Cyrus-sedän lasitalo, jonka ikkunat on koristeltu loistokkailla latinankielisillä teksteillä. Perheen muutettua taloon, jo muutama tunti talossa oloa alkaa aiheuttamaan kaaosta; vanha kunnon Cyrus oli kerännyt väkivaltaan kuolleita aaveita ja lukinneet nämä kellariinsa. Väkivallan tilaan jääneet aaveet tietysti pääsevät ulos kopeistaan, joitten ovet lakimies vahingossa ja tietämättään avaa. Alkaa kiivas taistelu elävien ja kuolleitten välillä, ja samalla selviää moni, moni asia, joka järkyttää perhettä ja melkein syöksee isäpapan itsemurhaan.
Kauhuelokuva – En nyt sanoisi. Tieteiselokuva – Miksipäs ei. Elokuva ei onnistu kauhugenressään kovinkaan hyvin, mutta aaveitten yhtäkkiä ilmestymisiä pelästyy useinkin. Vaikkei pätkä pelottanutkaan, on se ehdottomasti näkemisen arvoinen mielenkiintoisen juonen ja sisällön takia. Visuaalinen toteutus on erittäin hieno, tälle ei voi kuin aplodeerata, ja rajusti.
Näyttelijät osasivat hommansa useinkin hyvin, välillä tunteet tuntuivat jääneen hieman piiloon. Lopun lässynlässyn ei saanut innostumaan eikä koskettanut kovinkaan syvältä juuri tunteiden piiloutumisen takia. Silti näyttelijät selvästi tiesivät mitä tekivät, ja jopa kovin nuori Bobby-lapsi osasi suorittaa roolinsa ihailtavan hyvin.
Kolme pistettä + risat, ei kauhusta vaan upeasta visuaalisesta toteutuksesta ja mielenkiinnon ylläpitämisestä koko elokuvan aikana. Hurraa !
nimimerkki: eddmarkiisi
