Harry Potter näkee painajaisia itse pimeyden lordista. Harryn arpea kivistää yhä useammin, mutta ei halua kertoa asiasta kenellekkään. Ennen koulun alkua Harry pääsee huispauksen maailmanmestaruuskisoihin Weasleyn perheen kanssa, mutta pian kisapaikalla tapahtuu kauheita. Lordi Voldemortin kannattajat hyökkäävät ihmisten kimppuun ja pian taivaalle ilmestyy pimeän piirto, joka on lordi Voldemortin merkki. Koko velhoyhteisö ei tiedä mitä tehdä ja suurin osa pitääkin koko juttua pelkkänä vitsinä.
Kaiken hulinan keskellä Harry, Ron ja Hermione aloittavat neljännen lukuvuotensa Tylypahkassa ja pian he saavat tietää, että koulussa järjestetään kolmivelhoturnajaiset, 1000-vuotta vanhan ja kunnioitetun tapahtuman, jossa testataan kolmen velhon kykyä selviytyä vaaratilanteista. Näin Harry Potterin neljäs vuosi Tylypahkassa voi alkaa.
Harry Potter ja Liekehtivä Pikari-elokuva iski minuun täysillä kirjana, että elokuvana. Harry Potter-elokuvat synkkenevät joka kerta ja minusta se on plussaan näille elokuvilla.
Lapsinäyttelijät ovat taas kasvaneet huimasti ja heidän työtään on ilo seurata. Daniel Radcliffe on vakuuttava Harry Potterina jo neljättä kertaa. On hienoa nähdä hänet pistävän itsensä likoon kaikissa kohtauksissa ja suoriutuu niistä loistavasti. Rupert Grint on hupaisa Ronina kuten aina, vaikka tässä elokuvassa pääsemmekin näkemään hänestä uusia puolia, on hän silti uskottava. Emma Watson on Hermionena yhä samanlainen koppava neiti niin kuin pitääkin, mutta hahmoon on tullut myös syvyyttä ja se näkyy.
Robbie Coltrane on edelleen sama vanha Hagrid, joka on kuin kopio kirjojen Hagridista, samaa voi sanoa professori Kalkarosta näyttelevästä Alan Rickmanista, jonka karismaattinen olemus tunkee valkokankaan läpi.
Brenda Gleeson on elokuvan omituisin, mutta myös rakastettava hahmo professori Vauhkomielenä. Koskaan ei tiedä mitä hän seuraavaksi keksii.
Kuten jo todettu, kirja on entistä synkempi, enkä itse suosittelisi sitä perheen pienimmille. Elokuva tulvii myös entistä enemmän hupaisaa huumoria jolle mielellään nauraa. Visuaalisesti elokuva on huippuluokkaa ja pelkästään sen takia tämän voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa.
“Every thing going change, isn`t it?”
nimimerkki: Taapero
