Ip Manista, tuosta Bruce Leetäkin opettaneesta Wing Chun mestarista, on tehty vuosien varrella jo useampikin elokuva, viimeisempien elokuvien ilmestyessä vuonna 2013 ja The Grandmasterin ollessa toinen näistä elokuvista. The Grandmasterista tekee todella mielenkiintoisen sen tuotantoaika, sillä elokuvan teosta ilmoitettiin jo vuonna 2008, jolloin ilmestyi myös ensimmäinen, Wilson Yipin ohjaama, Ip Man elokuva. The Grandmasterin tuotannon aikana ehdittiin julkaista vielä pari muutakin Ip Man elokuvaa, joten odotukset The Grandmasterin suhteet olivat melko korkealla.
Valitettavasti nämä odotukset eivät täyty. Elokuvan juoni on melko sekava, sillä se hyppii edestakaisin ajassa melko useaan otteeseen, joka taas tekee elokuvasta melko sekavan. Hyppyjä tapahtuu myös kohtauksien välissä, sillä useasti kohtauksesta hypätään seuraavaan ilman minkäänlaista loogista jatkumoa. The Grandmaster alkaa tosin todella mielenkiintoisesti ja ensimmäinen kohtaus antaa odottaa hyvää, mutta valitettavasti elokuvan aikana osoittautuu, että ensimmäinen kohtaus oli vain irrallinen osa, jonka tarkoituksena oli vain näyttää hienoa taistelua. Elokuvan juoni ei muutenkaan rakennu tietyn asian ympärille, vaan siinä on jopa liikaa asiaa. On Japanin invaasiota, rakkaustarinaa, kostotarinaa ja Kiinan pohjoinen vs. etelä asetelmaa. Tähän kun lisätään hyppelyt ajassa, niin juoni käy helposti epäselväksi, jos katsoja ei ole aivan täysin keskittynyt elokuvaan.
The Grandmaster kertoo Ip Manista, mutta tarinan varastaa kuitenkin Gong Er, joka on pohjoisen suurmestarin tytär. Näiden kahden tarina kohtaa, kun Gong Erin isä, Gong Yutian, ilmoittaa eläköitymisestään ja halustaan haastaa etelän paras mestari vielä viimeiseen kaksintaistoon. Ip Manin ja Gong Yutianin taistelu osoittautuukin filosofisten ideoiden vaihteluksi, jonka Ip Man lopulta voittaa. Tässä vaiheessa mukaan astuu Gong Er, joka haastaa Ip Manin oikeaan taisteluun.
Ip Manin suurimmat hetket elokuvassa ajoittuvat juuri näihin kohtauksiin ja tämän jälkeen elokuvan pääroolin nappaakin Gong Er. Pohjoisen suurmestari Gong Yutian saa surmansa hänen paikkansa perineen, japanilaisten kanssa yhteistyöhön ryhtyneen, Ma Sanin toimesta. Gong Er lähtee kostoretkelle isänsä viimeisestä toiveesta huolimatta ja iso osa elokuvasta liittyykin tähän kostoretkeen. Elokuvan hienoin kohtaus nähdäänkin Gong Erin ja Ma Sanin ottaessa mittaa toisistaan lumisella juna-asemalla.
The Grandmaster on todella kaunis elokuva. Rakennukset ovat lumisen maiseman ansiosta lähes taianomaisen kauniita ja talvinen maisema tuo muutenkin elokuvaan kauniin tunnelman. Elokuvan visuaalisuus onkin ylivoimaisesti sen parhain puoli, sillä visuaalisesti The Grandmaster on ehdottomasti yksi kauneimmista kungfu-elokuvista. Elokuva onnistuu myös hienosti rakentamaan tunnelmaa, sillä The Grandmaster onnistuu välittämään useassa kohtauksessa katsojalle tunteen hauraasta jännityksestä hahmojen välillä. Elokuvassa käytetään hienosti hyväksi myös vesisadetta, jolla saadaan luotua karu ja taisteluihin sopiva tunnelma. Tietyissä taistelukohtauksissa sade on myös välillä hidastettua ja tämä lisää tyylikkäästi kohtauksen jännitystä.
The Grandmasterin suurin ongelma on kuitenkin sen juonen pieni sekavuus ja siihen kuuluvat hyppelyt ajassa. Elokuva oli alunperin lähes nelituntinen seikkailu, mutta elokuvan ohjaaja Kar Wai Wong joutui leikkaamaan elokuvan hieman yli parituntiseen versioon. Nelituntiseen versioon olisi varmasti saatu mahdutettua huomattavasti enemmän myös Ip Manin tarinaa, sillä lyhyemmässä versiossa Ip Man jää auttamatta liian pieneen rooliin. Elokuva sortuu samaan myös parin muun hahmon kohdalla, sillä esimerkiksi Bajiquan-taitaja “The Razor” jää kaukaiseksi hahmoksi, vaikka hän olikin yksi suurmestereista. Elokuvan yksi mielenkiintoisimmista hahmoista on Gong Erin henkivartija, entinen mestaaja, joka aina olallaan pientä apinaa ja käyttää muista poiketen myös asetta, sapelia. Hahmo on ehdottomasti elokuvan mieleenpainuvin, mutta valitettavasti hahmon ruutuaika jää valitettavan pieneksi ja sapeliakin mies pääsee käyttämään vain hetken.
The Grandmasterin näyttelijäsuoritukset ovat kuitenkin hyviä. Tony Leung on loistava Ip Manin roolissa ja onnistuu hienosti välittämään Ip Manin ystävällisen luonteen katsojalle. Leung harjoitteli elokuvaa varten useita vuosia Wing Chunia ja mursi jopa kätensä harjoittelun yhteydessä. Zhang Ziyi vahvistaa asemaansa yhtenä Aasian loistokkaimmista naistähdistä. Crouching Tiger, Hidden Dragon ja Memoirs of a Geisha elokuvista tuttu nainen hoitaa roolinsa tyylikkäästi ja on ehdottomasti elokuvan kantava voima. Leung ja Ziyi ovat elokuvan selkeät pääosanäyttelijät ja muut suoritukset tukevat hienosti kaksikon työskentelyä.
The Grandmaster on lopulta pettymys. Se on toki todella kaunis elokuva, jossa käytetään hienosti hyväksi myös musiikkia. Katsojalle jää tunne, että elokuvasta on yritetty tehdä jopa liian taiteellinen ja tämän vuoksi juonikin on ehkä jäänyt vähän latteaksi. Taistelukohtaukset ovat pääsääntöisesti hienoja, mutta niissäkin sorrutaan ehkä liian usein turhien hidastuksien ja leikkauksien käyttöön. Visuaalisesti elokuva on loistokas, mutta valitettavasti hieman liian sekava. Katsoja ei pysty nauttimaan elokuvan visuaalisesta puolesta tarpeeksi, sillä elokuvan juoni vaatii katsojan täydellisen keskittymisen, sillä muuten putoaa kärryiltä melko helposti. Elokuvan tekijöillä on selkeästi ollut kunnianhimoa elokuvan juonen suhteen ja nelituntisessa versiossa se voi varmasti toimia huomattavasti paremmin, mutta leikatussa versiossa juonen eri osaset tuntuvat jäävät melko keskeneräisiksi, jonka vuoksi kokonaiskuvakin on melko sekava.
The Grandmaster kannattaa tosin katsoa, jos haluaa nauttia visuaalisesti häikäisevästä elokuvasta, eikä juonen ongelmat haittaa. Elokuva on ihan hyvä, mutta se vaatii todellakin keskittymistä, ehkä jopa useamman katsomiskerran. The Grandmaster on kunnianhimoinen yritys, mutta valitettavasti se ei yllä haluamalleen tasolle.
