Juoni on lyhyesti tämä:
Lemony Snicket kertoo meille tarinan Baudelairen kolmesta orvoista, jotka menettivät vanhempansa ja kotinsa tulipalossa. Nämä kolme lasta viedään ilkeän kreivi Olafin luo, jonka jälkeen heidän elämänsä surkeus on juuri alkanut. Olaf haluaa lasten suuren perinnön ja yrittää tappaa heidät jättämällä heidät junaraiteille. Kun Olaf paljastuu kelvottomaksi huoltajaksi, lapset viedään uuteen kotiin. Olaf ei kuitenkaan hevillä luovuta…
Heti alkuun pitää sanoa, että koko elokuvan ajan yritettiin saada katsoja ymmärtämään miten kurjaa orvoilla on. Siinä kyllä onnistuttiin, mutta kaikki ei kuitenkaan onnistunut yhtä hyvin. Kreivi Olafia esittävä Jim Carrey tuntuu olevan jollain tavalla kohmeessa. Mies ei tässä elokuvassa vain onnistunut siinä missä onnistui joskus. Lapsinäyttelijät onnistuivat tarpeeksi hyvin, vaikka jäin kyllä kaipaamaan sitä vanhempiensa menettäneiden orpojen surua.
Billy Connollyn esittämä Monty-setä oli ihan ok suoritus ja samoin myös Meryl Streepin esittämä Josephine Anwhistle.
Visuaalisesti hieno tekele ja lavastus on myös hyvää sekä siistiä. Lavastajat ovat tehneet hirmuisesti töitä ja sen huomaa. Koko elokuvasta tulee mieleen Tim Burton, josta olisikin voinut tulla parempi ohjaaja tähän elokuvaan. Myös Disneystä on otettu vaikutteita. Tässä on ripaus komediaa, fantasiaa ja seikkailua, josta minä ainakin pidin. Kuten nimikin jo kertoo, elokuva kertoo surkeiden sattumusten sarjasta, joka ei todellakaan jätä lapsiparkoja rauhaan melkeinpä missään vaiheessa. Jude Law tekee hienoa työtä, kertomalla tätä elokuvaa ja tekee elokuvasta hieman paremman.
Siis tämähän perustuu niihin Daniel Hadlerin kirjoittamiin kolmeen ensimmäiseen kirjaan, joita en ole lukenut. Jos tarina siis jää mielestäsi kesken ja haluaa saada lisää, niin on luettava se neljäs kirja. En suosittele tätä kyllä kenellekkään ellet sitten pidä Harry Pottereista tai Tim Burtonin elokuvista todella paljon.
