Raamatun tekstiin perustuvat elokuvat saavat jälleen yhden uuden elokuvatulkinnan ohjaajaveteraani Ridley Scottin käsittelyssä. Aijemmin tänä vuonna ilmestynyt Darren Aronosfkyn Noah saa kilpailijakseen kuvauksen Mooseksen vaiheista kertovan Exodus: Gods and Kings. Ridley Scottille historialliset elokuvat ovat tuttua työtä. Gladiaattori on yksi genrensä valoiyksilöitä, mutta Kingdom of Heaven on visuaalisesti näyttävä, mutta tarinaltaan vähän sinne ja tänne hyppivä kertomus ristiretkiläisistä ja Jerusalemin saartamisesta. Hieman Cecil B. DeMillen ohjaaman Kymmenen Käskyä elokuvan tarinaa mukaileva Exodus: Gods and kings on muidenkin raamatun pohjalta tehtyjen elokuvien tapaan jakanut mielipiteet jyrkästi kahtia.
Vähän reilu 1300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Egyptiä hallitsee rautainen Seti (John Turturro) armottoman poikansa Ramsesin (Joel Edgerton) ja tämän melkein veljesmäisen ystävän Mooseksen (Christian Bale) avustuksella. Setin menehdyttyä valta siirtyy Ramsesille. Mooses kuulee eräällä tiedusteluretkellään salaperäiseltä Nunilta (Ben Kingsley) hieman erilaisen totuuden itsestään. Pian Mooses alkaa ymmärtämään mikä kärsimys ja tuska loisteliaan Egyptin taaksee piiloutuu. Lopulta Mooses ja Ramses alkavat ajautua kohti vääjäämätöntä yhteentörmäystä, kun Mooses päättää viedä Egyptiä rakentaneet orjat vapauteen.
Exodus: Gods and Kings on näyttävä ja rautaisella ammattitaidolla rakennettu kuvaus yhden miehen urakasta, josta jälkipolvetkin lukevat ja keskustelevat vielä pitkään. Ridley Scott todisti jo Gladiaattori ja Kingdom of Heaven elokuvillaan miten luodaan historialliset puitteet ja massiiviset joukkotaistelukohtaukset. Exodus: Gods and Kings onkin visuaalisesti melkoinen ilotulitus. Muinainen Egypti herää eloon hienolla tavalla ja joukkokohtauksissa ei olla säästelty missään muidoissa mitään. Jumalten lähettämien vitsausten alkaessa tarina alkaa muistuttaa hieman kauhuelementeillä ladattua katastrofielokuvaa. Varsinkin vedenpaisumiskohtaus on hienosti toteutettu. Myös kolmasulottuvuus pääsee parikin kertaa toimimaan hienosti.
Mooseksen tarinaa on kynäilemässä ennenkin Ridley Scottin kanssa yhteistyötä tehnyt Steven Zaillian ja hänen lisäkseen vielä Adam Cooper, Bill Collage ja Jeffrey Caine. Vaikka tarina itsessään pitääkin viihdyttävästi otteessaan ja etenee sopivalla tahdilla eteenpäin, niin välillä tuntuu kuin katsojalle syötetään suoraan rautalangasta mihin suuntaan ollaan tarinassa menossa ja ketkä ovat hyviä ja pahoja. Orjien kärsimystä ja väsymystä tekijätiimi kuvaa välillä kohtalaisen onnistuneesti, vaikka julmimmat julmuudet ovatkin karsittu PG-13-ratingin nimissä minimaalisiin. Siinä missä aijemmin tänä vuonna nähty Noah heitti fantasiaelementtejä tarinan sekaan on Ridley Scott ja kumppinat tehnyt Exodus: Gods and Kings tarinasta enemmänkin ihmisläheisen ja perinteisen hyvä vs paha asetelman.
Christian Bale tekee totuttuun tapaansa vakuuttavan roolityön rauhallisesti ajattelevan, mutta toimintaan kertaheitolla tarttuvana Mooseksena. Tarinan varastaa Joel Edegrtonin pääpaha Ramses, jolla valta on pistänyt hieman päänsekaisin. John Turturro on mies paikallaan Egyptin vanhana hallitsijana. Aaron Paul on Mooseksen ymmäryksen ymmärtävä orjaystävä Joshua ja Ben Mendelsohn umpikiero senaattori Hegep. Ben Kingsley ja Ridley Scottin kanssa yhteistyötä ensimmäisessä Alien elokuvassa tehnyt Sigourney Weaver eivät paljoa ruutuaikaa saa mutta hoitavat Nunin ja kuningatar Tyan roolit kuten konkareilta voikin odottaa.
Kokonaisuutena Exodus: Gods and Kings on visuaalisesti huikea, mutta tarinaltaan aavistuksen rautalangasta väännetty kuvaus Mooseksesta. Ridley Scottin ansiolistalle kuitenkin viihdyttävä lisä.
