Tulennielijä kertoo kahdesta sisaruksesta, jotka äitinsä lähdettyä saksalaissotilaan mukaan sodan aikana, joutuvat kommunisti-isoäidin huomaan. Isoäidin kuollessa tytöt päätyvät orpokotiin, josta heidän äiti (Tiina Weckström) hakee heidät sirkukseen töihin.
Sirkuksessa sisaruksista toinen, Irene (Elsa Saisio), osoittautuu loistavaksi trapetsitaiteilijaksi. Toinen sisar, Helena (Elena Leeve), joutuu seuraamaan sisarensa menestystä sivusta. Mutta myöhemmin tulee myös Helenan vuoro loistaa, kun hän ryhtyy tulennielijäksi.
Dokumentaristina tunnetuksi tulleen Pirjo Honkasalon Tulennielijä on visuaalisesti näyttävimpiä suomalaiselokuvia. Elokuva on täynnä näyttäviä ja toisinaan hyvin karheita otoksia. Elokuva vaatii katsojalta visuaalisen raskautensa ja runsautensa takia keskittymistä, mutta elokuva myös palkitsee.
Elokuvassa liikutaan neljällä eri vuosikymmenellä aina 1940-luvun sota-ajasta 1990-luvulle, jossa aikuinen Helena (Elina Hurme) käy muistoissaan läpi menneitä. Elokuvassa on myös muutamia historialliseen kontekstiin liittyviä kohtauksia, mikä vinkkinä mainittakoon.
Tulennielijä kertoo onnistuneesti sisarten välisestä kilpailusta ja korostaa yhteisöllisyyden tärkeyttä. Sisarussuhteiden kuvauksen onnistuneisuudesta kertoo varmasti myös se, että valtaosa tämän elokuvan tekijöistä on naisia (myös Finlandia-palkittu käsikirjoittaja Pirkko Saisio).
Huomattavin valittamisen aihe elokuvassa on suomalaisen elokuvan yleisongelmaksi mainittu vuorosanojen hukkuminen muuhun äänimaailmaan. Joissain kohtauksissa tämä piirre häiritsee, muttei kuitenkaan koko elokuvassa.
Kokonaisuutena tunnelmaltaan hieno ja vaativuutensa takia palkitseva elokuva.
nimimerkki: JiiÄr
