Metropia on omalaatuinen laahaavilla hahmoilla ja valokuvanaamoilla varustettu animaatio, joka sijoittuu synkkään skandinaaviseen lähitulevaisuuteen. Elokuvan kaupunkikuva on hämärä ja saasteinen, eikä kaduilla liiku juuri ketään. Eurooppalaiset ihmiset yhdistää jättimäinen metroverkosto, joka liikennöi pääkaupunkien välillä. Metron omistaa “iso ja paha” Trexx-yhtiö, joka vastaa myös hittituotteeksi nousseesta hilseshampoosta.
Lähtökohdat kuulostavat melko erikoiselta ja sellainen on myös lopputuotekin, vaikkakin iso kuva on kaikille scifiharrastajille tuttu. Metropia esittää melankolisen isoveli valvoo -tyyppisen tarinan, joka ei tarjoile suuria yllätyksiä. Juonenkäänteet ovat paikka paikoin hyvin naiiveja ja ehkä tarkoituksellisenkin töksähteleviä. Toisaalta tämä sopii elokuvan hitaasti lämpiävään tunnelmaan tyyliin hyvin. Itse asiassa hahmojen käyttäytyminen ja ääntely puhinoineen ja ajatuksineen muistuttaa paljon enemmän todellisia, arkisia ihmisiä kuin monen Hollywood-elokuvan kiilloitetut ja kärjistetyt roolit.
Olin positiivisesti yllättynyt Metropian toimivuudesta, varsinkin visuaalisesta puolesta. Lopputekstien kohdalla olisin toivonut vielä lisää – omaperäinen ilmaisu teki nimittäin suuren vaikutuksen. Lisäksi positiivista on elokuvan skandinaavisuus. Mukana hahmogalleriassa on muun muassa suomalainen “Karl” ja tapahtumat sijoittuvat jonnekin akselilla Tallinna – Tukholma – Stalingrad. Kokonaisuudessaan Metropia on visuaalisesti omaperäinen scifielokuva, jossa on juonen puolesta melko paljon vanhaa tuttua.
