Yamato on kallein Aasiassa koskaan tehty elokuva. Se kertoo sen aikaisen maailman suurimmasta sotalaivasta Yamatosta, joka lähtee suorittamaan kamikaze-tehtävää Tyynellävaltamerellä tarkoituksenaan ajaa amerikkalaiset pois Okinawalta.
Elokuva alkaa Titanicmaisesti nykyhetkessä. Tämä sivujuonne ei itselleni oikein aukea vaan tuntuu hyvinkin turhalta. Elokuvan alkaessa rullaamaan (=nykyhetkestä päästyään) Japani on jo käytännössä häviämässä sotaa ja Yamaton uudet täydennysjoukot koostuvatkin 15-17-vuotiaista pojista. Heidän mukanaan katsoja nousee Yamatolle, joka on 18 kerroksisen talon korkuinen ja yli neljänneskilometrin mittainen jättiläisalus.
Elokuvassa seurataan nuorten merisotilaiden valmistautumista toivottomaksi tiedettyyn tehtävään, viimeiseen taisteluun. Kamikazemeininki on iskostettu nuoriin poikiin syvälle, ja uho hengen uhraamisesta keisarikunnan puolesta on välillä kova. Elokuva ei varsinaisesti alleviivaa sodan järjenvastaista luonnetta, mutta katsojalle avautuu karu näkymä arvovääristyneeseen maailmaan, johon arjesta temmatut nuoret pojat joutuvat.
Viimeisen taistelun koittaessa nähdään sankaritekoja, hyödyttömiä sellaisia, ja kovaa uhrautumista. Historia tietää, että Yamaton mukana meni melkein 2500 miestä vain harvojen pelastuessa. Lisäksi pelastuneidenkin maissa olevat rakkaat kokevat kovia mm. Hiroshiman pommituksissa.
Yamato – Viimeinen taistelu on visuaalisesti pääosin varsin komea elokuva, vaikka tehosteet välillä näyttävätkin muovisilta. Laiva on massiivinen ja hieno. Taistelutilanteetkin näyttävät pääosin hyviltä. Elokuvan ongelmat ovatkin lähinnä sen juonen rakentelussa; nykyisyyden kuvaus on epäonnistunut, eikä kieltämättä varsin perusteellinen tutustuminen tiettyihin henkilöhahmoihin kuitenkaan saavuta sellaista syvyyttä, mitä tällainen elokuva vaatisi herättääkseen kunnolla tunteita.
Joitakin komeita roolisuorituksia kuitenkin nähdään, Ken’ichi Matsuyama on hyvä nuoren Kameon roolissa. Myös Nakamura Uchidan roolissa esiintyy edukseen. Puutteineenkin Yamato on ihan kelvollinen sotapätkä, jonka suosittelen kyllä katsomaan. On mielenkiintoista nähdä WWII-kuvausta japanilaistenkin näkökulmasta.
