Visuaalisesti tunnelmallisen kaunis ja kunnianhimoinen elokuva tarjoaa paljon reväyttävää ja jonkin verran myös melko kämäseksi jäävää huumoria.

5.7.2010 10:29

Arvioitu elokuva

Kummeli-koomikkoryhmän sketsisarjat ovat aina jollakin mystisellä konstilla onnistuneet saamaan lähes koko Suomen kansan (allekirjoittanut mukaan lukien) sympatiat puolelleen, mutta jostakin syystä ryhmän elokuvilla on ainakin omasta mielestäni ollut tapana jäädä keskinkertaisiksi. Hienoksi poikkeukseksi tässä sarjassa on kuitenkin jäänyt järjestyksessään toinen Kummeli-elokuva, “nostalgiselle 1980-luvulle” sijoittuva Kummeli Kultakuume.

Parantumaton skitsofreenikko Elmeri Hautamäki (Heikki Silvennoinen) päättää ruveta toteuttamaan haaveitaan: ensinnäkin on kaivettava ylös isän Lappiin kätketty kulta-aarre. Hän saa puhuttua puolelleen “umpihomon” hoitajansa Janne-Petteri Bromanin (riemastuttava Heikki Hela) ja alkaa huikea karkuretki mielisairaalasta. Erikoisten sattumusten seurauksena mukaan lähtevät myös holtiton, elintarviketehtaalla oppisopimuksella rellestänyt ja lopulta työpaikalta pyssyt paukkuen häädetty rakkariparivaljakko Jönssi (Heikki “porsas” Vihinen) ja Dille (Timo Kahilainen). Edessä on ikimuistoinen ja tapahtumantäyteinen matka läpi Suomen.

Matti Grönbergin ohjaama visuaalisesti tunnelmallisen kaunis ja kunnianhimoinen elokuva tarjoaa paljon reväyttävää ja jonkin verran myös melko kämäseksi jäävää huumoria; onneksi ihan Kummeli Alivuokralaisen puhkikairattujen homovitsien tasolle ei kuitenkaan vajota. Elokuva joka liputtaa erilaisuuden puolesta eikä käy missään välissä ylivaltaisen junttimaiseksi. Vaikka raina ehkä alkaakin loppupuolella jo hieman puuduttaa, niin ainakaan se ei johdu siitä etteikö hillittömiä juonenkäänteitä ja hyväntuulista huumoria vyöryisi päälle kyllin rankalla syötöllä. Loppupuolella elokuvaa nähdään jopa vaarallinen natsi Peter North (elokuva-agentin elkeet tyylikkäästi hallitseva Jukka Puotila) riehumassa pistooleineen verissä päin, eikä tämäkään tunnu yhtään epäuskottavalta. Tämä ei ole mitään kyynisten neropattien päässään päiväkausia kypsyttelemää käsittämättömän älykästä satiiria – tämä on ehtaa Kummelia. Välillä tuntuu pirun hyvältä laittaa aivot käymään tyhjäkäynnillä ja nauraa vapaasti.

Arvosteltu: 05.07.2010

Lisää luettavaa