Lakimaailma on kovaa. Siitä kertoo Suitsin ensimmäisellä tuotantokaudella voittamattoman puolustuskonkarin Harvey Specterin (Macht) ja sattumalta työhaastatteluun rynnänneen Mike Rossin (Adams) muodostama kivenkova asianajajakaksikko.
Suits on kaikilla tavoin virkistävä sarjauutuus. Se sekoittaa Breaking Badin taiteellisuuden ja Paon hollywoodmaisuuden ovelasti, eikä ajaudu halpoihin keinoihin tehdä jaksoista kiinnostavia. Tämä ilmenee muun muassa niin, että – kuten toisen tuotantokauden mainoksesta ilmenee – mikään ei ole mustaa ja valkoista, vaan pahiksetkin ovat ihmisiä ja kaikki mokaavat joskus.
Myös draama ja komedia ovat loistavassa balanssissa, sillä vaikka kovimmillakin koirilla on lopulta tunteet, eivät herkkähipiäiset alalla pärjää jatkuvan huulenheiton takia. Mitä ilmeisimmin sarjan käsikirjoittajilla on ollut hauskaa erityisesti kalliita pukuja koskevia vitsejä ja hypertekstuaalisia viittauksia keksiessä. Eikä sarjan nimi suinkaan turhaan ole Suits, vaan viisinumeroisen hintalapun arvoisia pukuja löytyy vaatekaapeista enemmän kuin tarpeeksi.
Turhaan ei sarjaa myöskään missään nimessä ole hypetetty. Se koukuttaa todella tyylikkäällä tavalla ja käsikirjoittajien ja näyttelijöiden tilannetaju sekä arvostelukyky ovat omaa luokkaansa.
Suits on syystä Suitsutettu, sillä se on vivahteikkuudessaan kenties kaikkien aikojen paras lakidraama. Siitä ei kerta kaikkiaan löydy moitteen sijaa.
