Niin siinä sitten kävi, ettei [movie]Farewell to Space Battleship Yamato[/movie]sta tullutkaan koko eeppisen avaruusanimen eeppistä päätepistettä vaan yleisön kiihkeän reaktion seurauksena homma päätettiin sittenkin herättää jälleen henkiin uuden televisiosarjan ja jatko-osien voimin. Tietysti päätökseen myös vaikutti, että edellinen osa oli ensimmäisen tavoin jättihitti ja murskasi sen alkuperäisen Tähtien sodankin Japanin markkinoilla.
Edellisessä osassa avaruuslaiva Yamaton miehistö kuoli yksitellen traagisesti taistelussa pahaa imperiumia vastaan. Lopussa tarinan sankari tuhosi ylivoimaisen vihulaisen pääaluksen ohjastamalla Yamaton tuhoisaan itsemurhaiskuun yhdessä kuolleen rakastettunsa kanssa. Ihmiskunta pelastui ja Yamaton legenda sai arvoisensa päätöksen.
Bon Voyage Yamato jatkaa omalla tavallaan siitä mihin edellinen osa jäi, mutta hommaa on ymmärrettävistä syistä vähän muokattu uudempaa uskoon. Leffa alkaa ruhjoutuneen Yamaton palatessa takaisin Terraan tuhottuaan imperiumin pääaluksen. Tarinan sankari ja tämän rakastettu ovat elossa ja Yamaton miehistökin marssii terveenä ja omin jaloin sairaalasta pihalle; katsojalle kerrotaan hahmojen olleen hoidossa ”maailman parhaalla lääkärillä” joten kaikki on nyt hyvin.
Samaan aikaan ihmiskunnan arkkivihollinen – joka niinikään kuoli edellisessä elokuvassa – palailee kotiplaneetalleen vain huomatakseen sen joutuneen TOISEN pahan imperiumin hyökkäyksen kohteeksi. Kotoplaneetta ottaa sitten ja räjähtää suistaen samalla ensimmäisestä osasta tutun Iscandar-planeetan radaltaan. Lopulta Yamaton miehistön on liittouduttava entisen vihollisensa kanssa uutta häijyläistä vastaan.
Kaikki tarpeellinen näiden elokuvien köpöisestä animaatiosta taitaa olla jo sanottu, joten ei siitä enää tällä kertaa paljoa enempää. Bon Voyage Yamato on kuitenkin suoraan televisioon tehty, joten tässä liikutaan jälleen melko tarkkaan ensimmäisen osan halvahkolla tasolla. Tarinapuoli taas on tuttua ja turvallista Leiji Matsumotoa eli perinteikästä avaruusoopperaa klassisen tragedian elementeillä. Mikäli elokuvasarja on tähän mennessä tuttu, tämä tuskin tuottaa kovinkaan paljon yllätyksiä.
Yksi asia, johon Bon Voyage Yamatossa kiinnitin pakosti huomiota oli sen höpsö äänisuunnittelu, joka vanhoilla efektisyntikoilla toteutetuilla viattoman höhlillä piupiu- ja bzzzinnggg-ääniefekteillään toi positiivisella tavalla mieleen 50- ja 60-lukujen halvat camp-leffat. Kunnon avaruusoopperan perinteitä kunnioittaen tässä kuullaan myös jonkin verran klassista musiikkia erilaisten avaruusmontaasien taustalla. Toisaalta tässä kuullaan myös tekoaikaan trendikästä 70-lukulaista funkahtavaa rockmusiikkia ja japanilaista iskelmää.
Viimeinen ei siis ole mikään vitsi.
Bon Voyage Yamato on viattoman hölmö ja viihdyttävä leffa. Jos on ylipäänsä jaksanut katsoa koko elokuvasarjaa tähän asti, tykkää todennäköisesti tästäkin. Pituuttakin tällä on sarjan muista osista poikkeuksellisesti vain armeliaat puolisentoista tuntia, joten tämän katsomiseen ei onneksi verta ja hikeä juuri kulu.
Bzzzingg! Piupiu! Wowowooouuu!!
