Nk. perinteisten musikaalien lamakausi alkoi 70-luvulla, joten Annie osui huonoon ajankohtaan. Sinänsä harmi, koska Annie on ihan kiva ja pirtsakka pätkä. Aika yllättävää, olihan ohjaajana Maltan haukan, Moby Dickin, Prizzin kunnian ja Afrikan kuningattaren tehnyt John Huston.
Annie perustuu sarjakuvaan. Tarinassa orpotyttö Annie (Quinn) haaveilee isästä ja äidistä kurjassa orpokodissa, jota johtaa juoppo neiti Hannigan (hulvaton Burnett). Annie on orpokodin ilopilleri, pikkuvanha ja näsäviisas punapää, joka tarvittaessa antaa myös turpiin isommilleen. Köyhistelystä tulee hetkellisesti loppu, kun eräs pohatta (Finney) haluaa – imagosyistä – kutsua yhden orvoista viikoksi vieraakseen. Luonnollisesti Anniesta tulee tämä onnekas vieras. Voi jösses, kun sitten pannaankin jalalla koreasti ja veisataan kuin Euroviisuissa konsaan.
Anniessa on tietenkin onnellinen loppu, kuinkas muuten. Musiikki on iloista ja, jos ei suorastaan inhoa laulavia lapsilaumoja, siitä voi peräti pitääkin. Laulujen melodiat ovat kiitettävän erilaisia, mutta tanssiesitykset näyttävät hieman jäykiltä. Päätähdet onnistuvat rooleissaan kivasti, komedienne Carol Burnett vetäisee erinomaisen tulkinnan vanhasta haaskasta lavakonkarin elkeillään ja Aileen Quinn matkii Shirley Templeä niin hyvin, että on jopa parempi kuin tuo muinainen lapsitähti.
