Aina omalaatuisuudestaan tunnetun San Franciscon asukki ja terveystarkastaja Matthew Bennell (Sutherland) on tiukka työssään, mutta vapaalla rento. Tämän ystävä Elizabeth Driscoll (Adams) löytää oudon kukan ja seuraavana aamuna tämän ystävä Geoffrey käyttäytyy oudosti, mutta eri tavalla oudosti kuin normaalisti. Eikä Elizabeth ole ainoa joka huomaa oudon muutoksen ihmisissä. Onko kyseessä salaliitto? Rennon psykiatri Kibnerin (Nimoy) mielestä kyseessä on massahysteria joka johtuu sosiaalisesta vastuuttomuudesta. Salaiitto on olemassa, mutta se on aivan erilainen ja pahempi. Ulkoavaruuden kasvit ovat leviämässä maailmaan ja se on ongelma mihin verrattuna rotanjätökset ja kituva kirjallinen ura ovat pieniä. Lisätään vielä se epämukava sivuseikka että niiltä ei voi paeta loputtoman pitkää aikaa, sillä kaikkien on nukuttava ennemmin tai myöhemmin.
Philip Kaufmanin remake 1950-luvun klassikosta ottaa aihetta nivusista ja potkii siihen eloa ja modernisoi sitä tehokkaasti. W.D Richter siirtää pikkukaupungin suurkaupunkiin ja Michael Chapmanin kuvaus luo tehokkaasti illuusion tarkkailusta, piilottelusta ja pelosta. Donald Sutherland johtaa omituisten kalifornialaisten kaartia leppoisalla huumorilla ja järkevyydellä ja Jeff Goldblum ponnistelevana kirjailijana on suorastaan loistavan kahko. Leonard Nimoykin iskee spockilaista logiikkaa nivusiin omalaatuisena psykiatrina ja Brooke Adams on Veronica Cartwrightin tavoin vahva roolissaan ja kokonaisuuden kruunaa edellisversion pääkätyrien Don Siegelin ja Kevin McCarthyn cameot joista erityisesti jälkimmäinen jää mieleen.
Tehosteet ovat toimivia, roolitus toimii erittäin hyvin ja omituiset henkilöhahmot ovat dramaattisena kontrastina tunteettomille kopioille jotka pelottavaa kyllä eivät käytä väkivaltaa tai uhkailuja. Silti niistä huokuu epäinhillinen tehokkuus ja armottomuus jonka ne ilmoittavat heti huomatessaan ihmisen ja missään nimessä ei ole mukava soittaessaan huomata että sinut tunnetaan paikassa missä niin ei pitänyt olla ja uni on kuolemaakin pahempi kohtalo.
Kokonaisuus on voimakas remake missä paranoia on hyvin perusteltua ja selitykset ovat loogisia. Tekninen toimivuus on vain hyvä loppusilaus hyvin kirjoitetulle tarinalle joka kerrotaan hyvin.
