Nishin (Takeshi Kitano) työtoveri Horibe (Ren Osugi) vammautuu virantoimituksessa. Nishin itsensä vaimo (Kayoko Kishimoto) on vakavasti sairas. Sairastaminen taas on kallista, joten rahallekin on tarvetta ja se on saatu yakuzalta joka karhuaa rahojaan takaisin.
Yleistaiteilija Takeshi ‘Beat Takeshi’ Kitano on länsimaissa tunnetumpi lakonisista elokuvistaan joissa maalaukselliseen kauneuteen liittyy ryöpsähtelevä väkivalta. Tulikukkia on juurikin sellainen ja on parhaiten kuvattavissa käsitteellä ‘elokuvaruno’. Kitanon käsikirjoituksen henkilöhahmot ovat ohuesti luonnosteltuja, käytännössä nimettömiä kasvoja joiden liikkeet ja tunteet ovat hyvin staattisia. Kuvat ovat ylenpalttisen kauniita ja lähes liikkumattomia.
Beat Takeshina esiintyessään Kitano on kivinaamainen ja ilmeetön, mutta hänen ohjauksensa ja kehonkielensä kuvaa suurta rakkautta, uhrautuvaisuutta ja myös itsepintaista, julmaa rohkeutta ja rehellisyyttä. Kayoko Kishimoto Nishin elämän tärkeimpänä ihmisenä ei ole mitenkään vahvasti luonnosteltu, mutta jokainen ele, ilme ja teko on tarkkaan kokonaisuuteen sopiva osanen. Ren Osugi jää enemmän murjoutuvaksi uhriksi joka yrittää selviytyä rankasta muutoksesta elämäänsä ja hänen kauttaa ohjaaja-Kitano voi väläytellä kuvataiteellisia kykyjään jotka eivät ole suinkaan vähäiset. Maalauksien naivistinen, pelkistetty ja melankolinen tunnelma välittyy myös tästä elokuvasta.
Kitano toimittaa rakkautta, hyvitystä ja veristä väkivaltaa voimakkaana, surumielisenä pakettina. Voimakkaan taiteilijan henkilökohtainen näkemys hyvässä ja pahassa. Allekirjoittaneen mielestä se ei ole Kitanon parhaimpia, mutta se on joka tapauksessa ehdoitta tehty elokuva-annos.
