[I]Iivana Julma[/I] on kaksiosainen elokuva, joka kertoo nimensä mukaisesti Venäjän pahamaineisesta tsaarista. Hänet kruunattiin tsaariksi jo 16-vuotiaana vuonna 1547. Elokuvan kolmas osa jäi ohjaaja Sergei Eisensteinin poismenon vuoksi vain haaveeksi. Sen kuvaukset jäivät pahasti kesken.
[I]Iivana Julma[/I]-elokuvista ensimmäinen osa on se parempi ja voimakkaampi, koska toinen osa tuntuu aika lailla jokseenkin välityöltä. Pitihän tästä kolmiosainen tulla. Elokuva saa alkunsa mahtipontisista kruunajaisista. Jo tässä vaiheessa katsoja tietää, että kyse on jostakin todella omaperäisestä ja taiteellisesta. Massiiviset juhlallisuudet ja musiikki eivät pääse täysiin oikeuksiinsa televisiossa, mutta riittävät hienosti viestittämään, mistä oikein on kyse. Tämä ensimmäinen osa kertoo tsaarin valtaannoususta. Jokainen otos on kuin maalauksesta, yhtä varjojen ja valojen leikkiä. Etenkin suurenmoiset sotakohtaukset ovat kaikessa komeudessaan henkeäsalpaavia. Taustalla pauhaa rytmikkään vahva musiikki.
[I]Iivana Julmasta[/I] puhuttaessa on muistettava, että ollaan tekemisissä todellisen taideaarteen kanssa, jollaista ei voi suositella toimintafanaatikoille tai lauantai-illan piristeeksi. Mitä todennäköisemmin kulttuurihistorioitsijat ja taiteen ystävät saavat tästä eniten irti. Joka tapauksessa suosittelen tähän tutustumista lämpimästi kaikille, koska tähän on tiivistetty niin paljon tosielämään liittyviä asioita aina vallanhimosta kateuteen. Aina jostain löytyy julmia hallitsijoita, joten lienee itsestään selvää, että [I]Iivana Julma[/I] on ajaton. Se on mestarillinen kuvaus siitä kaikesta, mitä valta ja kunnianhimo voivat ihmiselle tehdä. Yksi ihminen riittänee saamaan koko maan sekaisin.
Nikolai Tserkasov on itse nimikkohahmon roolissa sanoinkuvaamattoman ihailtava. Hän tulkitsee Iivana Julmaa suurin, syvin tuntein samalla kun Sergei Eisenstein ohjaa tätä parhaalla mahdollisella tavalla, omalla aidosti taidokkaalla tyylillään kuitenkaan turhia kameralla kikkailematta. Valaistus, varjostukset ja graafinen suunnittelu ovat kohdillaan. Rakennuksien suuret ja pienet käytävät ovineen kaikkineen luovat hienovaraisesti kasvavaa jännittävää tunnelmaa. Iivana Julmaa vastaan kapinoidaan, mutta älykkäänä suurmiehenä hän jaksaa yhä.
Valmistusaikoinaan elokuva oli täysin heijastettavissa Staliniin ja toinen osa saikin ensi-iltansa vasta tämän kuoleman jälkeen. Historiallista ja poliittistakin arvoa on [I]Iivana Julmalle[/I] valtavasti kertynyt. Ajan kuvauksena ja elokuvana se on taidetta parhaimmillaan edustava mahtava, ainutlaatuinen kokemus, joka tarvitsee suuren valkokankaan loistaakseen täydellisimmillään. Harvoin ilmestyy elokuvia, jotka jättävät katsojaansa pysyvän jäljen. [I]Iivana Julma[/I] on todellakin sellainen. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.
Vaikka Sergei Eisenstein onkin tullut tunnetuksi mykkäelokuvansa [I]Panssarilaiva Potemkinin[/I] kautta, niin ansaitsee [I]Iivana Julma[/I] paikkansa suoraan sen vierestä monumentaalisena äänielokuvana, jossa äänellä on oikeasti omat ainutlaatuiset merkityksensä. Sergei Eisenstein oli nero, joka ymmärsi taidetta ja kulttuuria siirtäen unohtumattomasti lukuisia tapahtumia elokuvaksi. Hänenlaista ohjaajaa tulemme enää tuskin koskaan näkemään. Ehkä jostain turhan kalliista viihdespektaakkelista, kuten [I]The Avengers[/I]-leffasta voi efektejä tuijotellessa erottaa sen, miten kaupallistuneessa yhteiskunnassa nyt elämmme, mutta [I]Iivana Julma[/I] on todellista historiaa tavallisen ihmisen näkökulmasta kirjoitettuna. Se avaa enemmän ovia menneisyyteen kuin yksikään historian kirja. Puvustus, lavasteet, ääni, valot ja varjot, kuvaus, sanoma, historiallinen maailma ja kaikki muu on aitoa, sulautuen toisiinsa täydellisinä paloina täydelliseksi kokonaisuudeksi.
Uskon, että Sergei Eisenstein on tyylinsä vuoksi lähes ainoa, joka tällaista teosta voi edes hallita. Voisi luulla, että tällainen suurteos hajoaa kuin Rooman valtakunta, mutta Eisenstein on täysin omaa luokkaansa. Hänen saavutuksensa ei murtunut, vaan pysyi koossa synnyttäen yhden elokuvataiteen suurimmista saavutuksista, joka on jäänyt liian monilta huomaamatta. Hyvät ihmiset, katsokaa tämä elokuva. Se on ainutlaatuinen mestariteos vailla vertaa. Moni seikka on muuttunut, mutta viimeistään tämä todistuskappale antaa ymmärtää, että pohjimmiltaan ihminen on julma.
