Andrew Neiman (Miles Teller) on 19-vuotias kunnianhimoinen jazzrumpali, joka saa ilokseen kuulla, että hänen musiikkiopistonsa arvostettu opettaja Terence Fletcher (J. K. Simmons) haluaa hänet mukaan koulun yhtyeeseen. Andrew saa pian huomata, että Fletcherin opetusmetodit ovat vähintäänkin kyseenalaiset: pelolla luokkaansa hallitseva Fletcher ei epäröi käyttää sekä henkistä että fyysistäkin väkivaltaa saadakseen oppilaansa ajettua haluamiinsa tuloksiin.
Aluksi Andrew saa tyytyä vararumpalin rooliin, mutta erään jazzkilpailun tauolla yhtyeen varsinainen rumpali kadottaa nuottinsa. Andrew kertoo muistavansa Whiplash-kappaleen ulkoa ja Fletcher antaa hänen soittaa kilpailussa. Esitys onnistuu erinomaisesti ja Andrew saa jatkaa yhtyessä aiemman rumpalin paikalla. Pian tämän jälkeen Fletcher antaa Andrewin paikan tylysti uudelle tulokkaalle, mikä ajaa Andrewin harjoittelemaan niin paljon, että hänen kätensä menevät verille. Andrewin yksityiselämä kärsii yhä enemmän hänen yrittäessään tehdä vaikutusta Fletcheriin: hän jättää tyttöystävänsä Nicolen (Melissa Benoist) voidakseen omistaa kaiken aikansa rummuille.
Whiplash on nerokkuutensa lisäksi ilmestymisvuotensa hypnoottivisin, intensiivisin ja hengästyttävin draama nuoresta rumpalista ja tämän vaativasta opettajasta. Tämän myötä Damien Chazelle nousee amerikkalaisten huippuohjaajien joukkoon. Chazellen omiin kokemuksiin perustuva elokuva ei kerro pelkästään jazzista ja musiikista, vaan ihmisistä, jotka ovat valmiita antamaan kaikkensa, jotta he voisivat olla parhaita. Kaiken lisäksi Andrewin rumpusoolo elokuvan lopussa on suorastaan huikeaa ilotulitusta, sekä yksi parhaimpia loppukohtauksia kautta aikojen, sekä leikkaus on nopeatempoinen ja tyylikkäästi toteutettu
Miles Teller on erinomainen menestystä pakkomielteisesti janoavana Andrewina, mutta elokuvan todellinen tähti on J. K. Simmons, joka hurjaluonteisuudellaan, jääräpäisyydellään ja hirviömäisyydellään on Oscarinsa ansainnut, tehden kenties uransa parhaimman roolisuorituksen. Kaksikon välinen yhteenotto dominoi koko tarinaa ylivoimaisesti, mikä onkin elokuvan paras kohokohta, ja jonka aikana katsoja oppii samaistumaan molempiin hahmoihin, sekä tutustumaan näihin paremmin.
Simmons palkittiin roolistaan parhaan miessivuosan Oscarilla, Golden Globella, Baftalla ja SAG-palkinnolla. Elokuva oli ehdolla viiteen Oscar-palkintoon vuonna 2015, muun muassa parhaasta elokuvasta ja sovitetusta käsikirjoituksesta.
Kokonaisuutena Whiplash on voittoisa ja innostava jazz-draama, joka on myös yksi 2010-luvun hienoimpia mestariteoksia. Suosittelen lämpimästi kaikille niille, jotka pitävät musiikki-aiheisista elokuvista.
