Crystal Lake-järven pohjalla lepäilevä Jason Voorhees (Kane Hodder) saa epämukavan herätyksen Frankenstein-koulukunnalta ja luonnollisesti toteuttaa moraalisen suoraselkäisyyden vaatimaa käytäntöä. Veneestä hän siirtyykin aasinsillan kautta laivaan minne on kokoontunut paitsi vettä pelkäävä Rennie (Jensen Daggett) myös yrmeä opettaja McCulloch (Peter Mark Richman), kapteeni Robertson (Warren Munson) poikansa Seanin (Scott Reeves) kanssa, hullu apumies (Alex Diakun) ja sekalainen lauma hormonihulluja. Asialähtöisesti suomentaen iso läjä tuoretta lihaa Jasonin mäiskittäväksi, laiva suorastaan pursuaa työkaluja ja on lisäksi suljettu. Voorheesin akan poika pistää tuulemaan ja verilöyly jatkuu yksi kerrallaan silpoen, murjoen, polttaen, pudottaen tai saastavedessä dipaten New Yorkiin asti missä Jason paitsi osoittaa musiikkimakunsa, ojentaa paikallisia rikollisia (Sam Sarkar, Michael Benyaer), kulkee ovista aukomatta niitä ja demonstroi kahvilan kaapille (Ken Kirzinger) kuka on kovin jätkä.
Rob Heddenin osallistuminen tappaja-Jasonin saagaan ei nimestään huolimatta ole kovinkaan New York-pohjainen, mutta Kane Hodder Detroit Red Wingsien muunnellussa maskissa ei petä ja myös käsikirjoittajana toimiva Hedden tuo ympäristön vaihdoksella mukaan huimaa ytyä. Kamera vaappuu laivassa ja tyylilleen uskollisena moraalinvartijan sotkuista ja fyysisesti raskasta virkaa tekevä Voorhees käyttää kaikkea mahdollista käteen osuvaa ja myös painovoimaa itseään työkaluna. Mukana on myös pikimustaa huumoria, pääkaksikko on varsin sympaattinen rooleissaan ja Peter Mark Richman on kusipään käsite lihassa ja saa myös sen mitä pitää.
Visuaalisesti toimiva kauhuilu ja puisen aidantolpan kipukynnystä soveltava ihmismuurinmurtaja on siihen pelkkä mukava lisä. Takeltelematonta viihdettä huonon maun ystäville ja lihatiskin laadusta sanottakoon että yksi heistä oli vuosia vyöhemmin Miss USA-finalisti.
