Vuonna 1985 sattui hyvin erikoinen tapahtumasarja jossa entinen poliisi ja huumeidensalakuljettaja pudotti lentokoneesta huumelastin kokaiinia keskelle metsää ja menehtyi itse hypättyään laskuvarjolla joka ei auennut. Kokaiinin löysi valtava mustakarhu joka menehtyi välittömästi yliannostukseen imaistuaan kamat tauluunsa. Tästä sangen erikoisesta tapahtumasta on muokattu melkoinen genrehybridi elokuva Cocaine Bear. Tuottajakaksikko ja koko elokuvatapauksen alulle pistäneet Phil Lord ja Christopher Miller olisivat aluksi halunneet ohjaajiksi Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett kaksikon, mutta he olivat uuden Scream elokuvan kimpussa joten ohjaajaksi valittiin hieman yllättäen näyttelijänä paremmin tunnettu ja umpiturhasta (Charlie’s Angels) reboot elokuvasta tuttu Elizabeth Banks. Cocaine Bear on todellakin elokuvakokemus josta tullaan puhumaan monellakin sävyllä ja pitkään.
Vuonna 1985 lentokonepilotti Andrew Thornton (Matthew Rhys) on kuljettamassa pahamaineisen rikollispomo Syd Dentwoodin (Ray liotta) kokaiinilastia, mutta kesken kaiken Thornton menettää lentokoneen hallinnan ja päättää viskata koneen kyydissä olleet kokaiini kassit keskelle Tenneseen kansallismetsää ja menehtyy pian itse samassa rytäkässä. Syd Dentwood lähettää poikansa Eddien (Alden Ehrenreich) ja tämän kaverin Daveedin (O’Shea Jackson Jr.) selvittämään huumeiden tapausta. Pian paljastuu että huumeet ovat päätyneet valtavan mustakarhun kitaan joka tuntuu pistävän ranttaliksi vähän joka puolella. Pian huumeista seonneen karhun tielle osuu lastaan etsivä äiti Sari (Keri Russell) kuten moni muukin jotka joutuvat keskelle seonneen karhun temmelyskenttää.
Cocaine Bear on täysin överiksi vedetty sekoitelma eläinkauhua, selviytymistrilleriä, sekoilukomediaa, satiiria ja rikoselokuvaa aidon 1985 vuoden hengessä. Elizabeth Banks lataa tarinaan mukavan kieliposkella tunnelman jonka rikkoo välillä täysin puskista iskevä väkivaltapurkaus sillä huumeista seonneen mustakarhun tekemät raatelut ja ihmissyöntikohtaukset ovat välillä todella ilkeitä gore-räiskähdyksiä. Visuaalisesti Cocaine Bear herättää näyttävästi 1980 luvun henkiset metsä- ja eläinkauhuelokuvat taustalle henkiin ja välillä Cocaine Bear tuntuu kuin ohjaajat Eli Roth ja Alexandre Aja olisivat nähneet umpihullun päiväunen 1980 luvulta.
Hieman satiirimainen tarinankerronta toimii mainiosti joka varoittelee huumeiden vaikutuksesta niin ihmiseen ja tällä kerralla karhuunkin. Netflixin (The Babyssitter) ja sen jatko-osan (The Babyssitter: Killer Queen) käsikirjoittaneen Jimmy Wardenin kynäilemä Cocaine Bear on yhtä aikaa tiukkahenkinen selviytymis-kauhutrilleri ja samalla täysin lapasesta lähtevä sekoilu, joka sitoo tapahtumat ja hahmot hauskalla tavalla yhteen. Elizabeth Banks luo muutaman kädet hikoilemaan saavan trillerikohtauksen joista varmaan päällimäisenä mieleen jää karhun ja ambulanssin umpikahjo takaa-ajokohtaus. Itse pääörvelö huumeista seonnut mustakarhu on Weta Digital yhtiön CGI-luomuksena kohtalaisen hienosti toteutettu niin ilmeiltään kuin liikkeiltäänkin, joka on yhtä aikaa brutaali uhka ja toisaalla täysin lapasesta lähtevä nallekarhu.
Näyttelijäsuoritukset ovat juuri sitä luokkaa mitä tälläisissä elokuvissa nähdään. Viime vuonna edesmennyt Ray Liotta tekee viimeisessä roolissaan mukavan yliampuvan huumerikollisen roolin. O’Shea Jackson Jr. ja Alden Ehrenreich ovat rooleissaan viihdyttäviä pikkurikollisia siivotessaan pomonsa huumesotkuja ja kohdatessaan huumeista seonneen karhun. Keri Russell huolestuneena äitinä joka joutuu myös kokemaan seonneen karhun raivon tekee myös toimivan roolin. Isaiah Whitlock Jr paikallisena etsivänä, Margo Martindale metsänvartijana ja Scott Seiss kovia kokevana ambulanssikuskina tekevät myös pätevän hauskat sivuroolit.
Kokonaisuutena Cocaine Bear on vuoden toistaiseksi hilpein ja sekopäisin elokuvakokemus jossa huumeista seonnut mustakarhu kattaa itselleen näyttävästi lihatiskin keskelle metsää. Cocaine Bear tulee olemaan tulevien vuosien todellinen B-kulttielokuva jota katsotaan kaveriporukalla pikkujouluissa sopivassa nousuhumalassa.
