Vuonna 2009 ilmestynyt Scott Adkinsin tähdittämä Ninja oli todella huono elokuva. Melkein niin huono, että sitä ei kehtaa edes mainita. Pienen budjetin toimintaelokuva yritti kovasti olla jotain isompaa, mutta epäonnistui siinä lähes täydellisesti. Olikin siis iso yllätys, että elokuvalle päätettiin tehdä jatko-osa Ninja: Shadow of a Tear. Scott Adkins tekee paluun Casey Bowmanin rooliin ja ohjaajan paikallakin istuu tuttu mies, Isaac Florentine, joka on vastannut muun muassa sellaisista elokuvamaailman rimanalituksista kuin Special Forces (2003) ja tietenkin Shadow of a Tearin esiosa Ninjasta.
Shadow of a Tear jatkaa Casey Bowmanin tarinaa. Elämä näyttää menevän varsin hyvin, kun ensimmäisen elokuvan rakkaustarina on puhjennut kukkaan ja vaimo Namiko odottaa parin ensimmäistä lasta. Caseyn elämä kuitenkin romahtaa täysin kun yöllisen kauppareissun aikaan asuntoon murtaudutaan ja Namiko surmataan. Caseyn ainoana tavoitteena on kosto ja mies suuntaa ystävänsä kouluun Bangkokiin, jossa hän saa kuulla ystävältään Nakabaralta mielenkiintoisen tarinan. Tarinan kuultuaan Casey on varma, että Namikon surman takana on Myanmarin viidakoissa asusteleva huumelordi Goro, joka tappoi Namikon kostona Sensei Takedalle, vaikka tämä kuolikin jo ensimmäisessä osassa. Todisteena Caseylla on Nakabaran tarina ja Namikon surma-aseena käytetty piikkilanka. Kostoretki on valmis alkamaan.
Shadow of a Tear on valovuoden edellä ensimmäistä elokuvaa kaikilla mahdollisilla mittareilla. Elokuvan juoni on yksinkertainen, mutta tällä kertaa oikeasti toimiva. Ensimmäisen elokuvan ongelmat ovat jääneet taakse. Nyt ei nähdä tökeröitä efektejä, eikä verisuihkeita. Juoni on tarpeeksi yksinkertainen, jotta siinä annetaan tarpeeksi aikaa Adkinsille vetää porukkaa turpaan. Positiivista on myös se, että juonessa on kuitenkin yritetty ja mukaan on saatu jopa ihan mielenkiintoinen käänne. Elokuva ei todellakaan tarjoa mitään ihmeellistä juonen osalta, mutta ei se ole sen tarkoituskaan. Tarina on huomattavasti uskottavampi kuin ensimmäisen osan outo Yoroi Bitsu-järjettömyys.
Shadow of a Tear on myös yllättävän väkivaltainen. Mutta tällä kertaa väkivaltaisuus on kuitenkin elokuvan selkeä vahvuus. Ensimmäisessä osassa nähtiin liikaa todella heikkotasoista efektiverta, jota tuntui suihkuavan jokaisesta pienestä haavasta. Nyt väkivalta on huomattavasti realistisempaa, vaikka toki vertakin edelleen nähdään. Caseyn tarkoituksena on vain löytää Goro ja kostaa vaimonsa kuolema – siinä ei paljon välitetä turpaanvedettävien terveydestä. Tämä ehkä myös erottaa elokuvan monista muista B-luokan toimintapätkistä. Kostoretkelle kyllä lähdetään ja porukkaa vedetään huoletta turpaan, mutta väkivalta jää useasti siihen. Shadow of a Tear ei kainostele välivallalla, vaan kostoretki on kostonhaluisen Caseyn raivoisa matka kohti päämääräänsä.
Isaac Florentine on sortunut surkeisiin elokuviin, sitä ei voi kieltää, mutta Shadow of a Tear antaa kuitenkin toivoa miehen suhteen. Shadow of a Tear on varmaa ohjausta, joka ei tarjoa mitään mullistavaa, mutta ei myöskään häiritse missään kohtaan. Florentine onnistuu loistavasti taistelukohtauksien kuvaamisessa ja elokuvan parasta antia ovatkin sen monet taistelukohtaukset, joissa Adkins pääsee näyttämään taitojaan, mutta joissa myös Florentine todistaa olevansa loistava taistelukohtauksien kuvaaja. Florentine tulee varmasti ohjaamaan vielä ison nipun toimintaelokuvia, eikä ole yllätys, vaikka jokaisen pääosassa nähtäisiin Scott Adkins, sillä parivaljakko on työstänyt yhdessä jo useita elokuvia ja homma näyttää toimivan varsin hyvin. Florentine onkin Adkinsin toinen mahdollisuus päästä ison elokuvan päärooliin, jos mies ei omilla avuillaan muuten toimintatähden statusta saa.
Scott Adkins loistaa Casey Bowmanin roolissa. Ensimmäisessä osassa Adkins jäi vaisuksi osittain jo roolihahmon kirjoituksen vuoksi, mutta Shadow of a Tearissa Adkins osoittaa, että hän pystyy olemaan johtava tähti toimintaelokuvassa. Surun, raivon ja kostonhalun voimalla eteenpäin rynnivä Casey on vakuuttava hahmona ja Adkins hoitaa roolinsa vakuuttavasti. Hahmossa on myös paljon enemmän karismaa, joten myös Adkins pääsee vilauttamaan karismaansa, joka kantaa hienosti elokuvan loppuun asti. Adkins myös näyttää, että hän on varmasti yksi tämän hetken kovimpia taistelulajitaitajia elokuva-alalla.
Shadow of a Tear on Scott Adkinsin show ja se näkyy, sillä muiden näyttelijöiden suoritukset jäävät todella pieniksi. Ensimmäisessä elokuvassa yhdessä pääroolissa ollut Mika Hijii tekee vain lyhyen roolin Caseyn vaimona ja muut roolit ovat lähes yhtä lyhyitä.
Shadow of a Tear on oikeasti hyvä elokuva. Jopa niin hyvä, että katsoja ihmettelee, voiko se olla Ninja-elokuvan jatko-osa. Toiminta on näyttävää ja sitä on riittävästi. Juoni on yksinkertainen, mutta varsin hyvin toimiva. Elokuva on kohtuullisen realistinen ja sopivan karu, jotta se vaikuttaa oikeasti kostoretkeltä. Shadow of a Tearia voikin suositella toimintaelokuvien ystäville huoletta. Eihän se mikään mestariteos ole, mutta pienen budjetin toimintaelokuvaksi todella hyvin onnistunut.
