Erilaisilla näkökulmilla voi pyöritellä tuttua aihetta ympäriinsä. Paremmin näyttelijänä tunnettu Robert De Niro on koonnut toiseen ohjaustyöhönsä vaikuttavan näyttelijäkaartin yhdessä tuottajakollegansa Jane Rosenthalin kanssa.
Draamaa, juonenkäänteitä ja pienimuotoista trilleriä yhdistelevä vakoojaelokuva The Good Shepherd (2006) on hidaskäyntistä proosaa, joka ei sisällä lajilleen tyypillistä väkivaltaa nimeksikään, puhumattakaan takaa-ajoista tai räjähdyksistä.
Vuoropuhelusta ja hiljaisuudesta rakennettu trilleri ei sisällä katsojaa mukaansa tempaavia koukkuja niin tapahtumissaan kuin hahmoissaankaan. Keskustiedustelupalvelu CIA:n syntytarinan peiliksi pystytetty Edward Wilson kahlaa läpi tiedustelupalvelun epäonnistumiset, menetykset ja voitot, mutta hitaan tahtinsa vuoksi huomion kiinnittäminen hyvin rakennettuun tarinaan kuihtuu ennen kuin mitään merkittävää ehtii edes paljastua.
Hiljaisena, itseensä vetäytyneenä agenttina Matt Damon on täydessä salaperäisyydessään hyvin monimutkaisen ja vaativan roolisuorituksen täydessä hallinnassa. Täydellisen vastakohtaroolin vetää Angelina Jolie, jonka roolisuoritus on suoraviivaisempaa draamaa verrattuna muiden sivunäyttelijöiden hillittyihin ja varovaisiin askeliin.
The Good Shepherd on roolisuorituksistaan huolimatta tylsä elokuva, joka kätkee sanomansa salaperäisyyden verhoon jonka raottamiseen ei keneltäkään elokuvan katsottua kiinnostusta löydy. Jo kertaistunto on istumalihaksia vaativa suoritus, jonka toistamiseen ei halua helposti löydy – oli mysteeri sitten näinkin kiehtova.
nimimerkki: Martin van Wetten
