Tässä on pitkästä aikaa koko perheen leffa, joka saa paatuneimmankin tieteisdiggarin ja elokuvafriikin pyyhkimään silmäkulmiaan. Vähän aikaa sitten meilläkin julkaistun Space Chimps -animaation tekijöiden soisi katsovan WALL-En. Siinä missä Space Chimps on aivan käsittämättömän kliseinen, teennäinen ja turhanpäiväinen avaruussekoilu, WALL-E on täysin eri maata. Olkoonkin, että jälkimmäisen päähenkilöt ovat aivan muita kuin hengittäviä kädellisiä. Niissä on silti lämpöä ja tunnetta sekä jopa hellyttävyyttä. Sitä paitsi WALL-Essa turhan jauhaminen on puristettu minimiin. Siinä on amerikkalaiseksi animaatioksi dialogia yllättävänkin niukalti. Tämä robottitarina levittää tärkeää sanomaa ilman tuputuksen kitkerää jälkimakua. Unohtakaa Nemon etsinnät ja keittiössä hyörivät rotat – WALL-E on Pixarin (ja Disneyn) hienoin teos tähän asti.
Satoja vuosia Maata roskasta ja ryönästä siistineen WALL-E-robotin ja etsintämissioon valjastetun EVA-botin (alk. EVE) inhimillistäminen on vero, jonka hyvä tarina on vaatinut. Kuinka uskottavaa on robotin kiintyminen ja halu pitää toista kädestä, on oikeastaan sivuseikka. Tieteisfiktion maailmassa on jo lähes klisee, että robotit, androidit ja kyborgit osoittavat inhimillisiä piirteitä. Jos asia on toteutettu kyllin hyvin, hölmöittä selityksittä ja päälleliimaamattomasti, ei siitä tohdi närkästyä. WALL-En sympaattisuus vie heti sydämen. Pikkurobotti on yhtä aikaa sekä vanha ja urautunut puurtaja että alati löydöistään uutta oppiva nuori. Kun ihmiset lötköttävät avaruusaluksessaan uskoen tahrattomuuden ja rasitteettomuuden olevan onnea, WALL-E kokee jotain aidompaa. On riemukasta löytää animaatioseikkailusta tasoja, joiden ironiasta ja syvällisyydestä voi nauttia samalla kun perheen pienimmille tarjotaan höpöä slapstickia. Hyvää mieltä tuo sekin, että elokuvan keskeisillä hahmoilla näyttäisi olevan fiktiivisiä, mutta kuuluisia esikuvia.
Vaikka WALL-E sijoittuu ihmiskunnan tulevaisuuteen, tarinan perusarvot ovat tässä päivässä. Saastuttaminen, ylipaino ja yleinen välinpitämättömyys ovat asioita, joiden kanssa WALL-Enkin maailmassa painitaan. Mutta kurttuotsaiseen sormella osoitteluun leffassa ei alennuta. Keitä elokuvantekijät olisivatkaan antamaan yksiselitteisiä toimintaohjeita meille? Samassa aluksessahan tässä purjehditaan. Siivousrobotti WALL-En esimerkkiä seuraten joka ongelmaan voi soveltaa omia avujaan. Ilman päämäärää ja yritystä ei ole mitään. Monella tapaa kaunis ja viihdyttävä seikkailu.
