George “Iceman” Chambers (Michael Jai White), kovanyrkkinen ja huonoasenteinen ottelija joutuu lainopillisiin hankaluuksiin Venäjällä ja luonnollisesti juttu on täynnä märkää. Ukon pitää siis otella kovanyrkkistä ja ylpeää Yuri Boykaa (Scott Adkins) vastaan. Luvassa on kurjaa kohtelua, kovistelua, kärhämöintiä ja isokelmi Gaga (Mark Ivanir) on koko sekasotkun takapiru ja Crot (Eli Danker) tietää miten maailma toimii wanhan häkkilinnun wiisaudella.
Isaac Florentine ohjailee vähemmän juoneltaan vähemmän omalaatuista ja meiningiltään yhtä heikosti omalaatuista mäiskeleffaa. Hömelö juoni on siis pelkkä tekosyy pieksämiselle ja hienoiselle henkilökuvaukselle. Onneksi tappelukohtaukset omaavat veripärskettä ja niiden leikkaus ei ole liian nopea, joten niistä saa myös selvän.
Michael Jai White on leffan itsemyönnetysti itsekkään mulq:n tavat omaava päähenkilö joka kuitenkin on yllättävän avulias itseään heikommille ja luonnollisesti vihaa nyrkkivaltaa. Scott Adkins on tällaisien leffojen sadistinen vastustaja joka murjoo luut pirstaleiksi, mutta ukon valtava ego vaatii myös reiluja voittoja ja tämä piirre haraa ahneutta vastaan. Mark Ivanir on näljäinen itägangsteri joka kuitenkin osaa maksaa palkkion ja Eli Danker tarjoaa ikiwanhan karismaukon joka heittää kryptiset kommentit pyörätuolista.
Wanhan kaartin turpaanvetoleffojen fanit saavat tästä aika miellyttävän annoksen hyvää koreografiaa, veripärskettä ja juonikin antaa tekosyyn meiningille. Kyseessä ei ole elokuvallinen eikä edes genrensä suursaavutus, mutta todistaa että wanha ja kunnollinen turpaanvetoleffa elää ja sillä on yhä tähtiä käytettävissä.
