Taivaan ja maan välissä asuvat demonit Djinnit ovat tulossa valtaan Persiassa 1100-luvulla, mutta eräs velho kumoaa kirouksen ja laittaa Djinnin (Divoff) jalokiveen vankeuteen. Satoja vuosia myöhemmin patsaskeräilijä Beaumont (Englund) ostaa saman patsaan missä Djinnin jalokivi on. Sattuu pieni onnettomuus ja jalokivi päätyy onnettoman nuoren naisen Alexandran (Lauren) luokse, joka tulee herättäneeksi Djinnin ja sitten jälleen kolme toivomusta ja pahuus on irti.
Wishmasteria mainostetaan joissain Wes Cravenin elokuvaksi, mutta todettakoon, että Craven on ainoastaan tuottajan hommissa tässä keskinkertaisessa kauhuelokuvassa. Taustatiimistä löytyy tehostemies Robert Kurtzman, joka toimii pätkän ohjaajana ja tekstin on tehnyt Hellraiserin jatko-osia kirjoittanut Peter Atkins. Wishmasterille tehtiin myös muutamia täysin onnettomia ja surkeita jatko-osia, mutta tämä ensimmäinen Wishmaster on vielä kohtalaisen viihdyttävä kauhuraina.
Wishmaster on paikoin visuaalisesti komea kauhuelokuva, jonka kauhu- ja gore kohtaukset ovat päällisinpuolin mainiosti toteutettuja. Tosin niillä ei vielä yksinomaan paikata yhden tekevää pökkelöä tarinaa. Djinn muistuttaa hahmona enemmänkin Star Warsin keisaria, kuin jotain helvetin demonia. Andrew Divoff pitää elokuvan kuitenkin kasassa hulvattomasti irrotteleman mielipuolen roolilla. Tekijät ovat saaneet mukaan myös kauhunkuninkaat Robert Englundin, Kane Hodderin ja Tony Toddin, joista jälkimmäiset käyvät vain vierailemassa elokuvassa, mutta Englundilla on vähän suurempi rooli. Tammy Laurenin roolityö on varsin pökkelöä ja väsynyttä seurattavaa, eikä ihme, että Laurenia ei paljoa elokuvissa ole tämän jälkeen nähty.
Vaikka Wishmaster ei nyt aivan surkea teos olekkaan, niin ei se mikään erikoinenkaan ole. Muutama hauska läppä Divoffin suusta kuullaan ja pari visuaalisesti korrektia kohtausta nähdään, mutta muuten Wishmaster on yksi 90-luvun tusinakauhuelokuvista.
