Yli puoli vuosikymmentä, mikä viihteen historiassa on tarpeeksi pitkä aika hautautua unohduksiin, ehti kulua ennen kuin Chris Carter uskalsi tai halusi palauttaa FBI:n agentit Fox Mulderin (David Duchovny) ja Dana Scullyn (Gillian Anderson) taas katsojien tietoon kunnianhimoisesti elokuvan muodossa. Mukana ovat täsmälleen ne vahvuudet jotka tekivät sarjasta ja edellisestä elokuvasta erinomaisen laadukkaita jännäreitä, joskin pieni kaavamaisuus TV-sarjan perintönä on myös riesana. Lisäksi varsinaisen sarjan loputtua on pakko keksiä uusi tarina, mikä on varsin perinteistä, joskin taatusti toimivaa jännitysmateriaalia eikä tekniikkakaan nikottele.
Sarjan luoja siis istuu istuu ohjaamassa käsikirjoittamaansa tekstiä, joten paras mies siihen virkaan on paikalla ja vaikka tarina itsessään on varsin perinteinen (lähtökohta huomioiden) ei Carterilla ole vaikeuksia tarttua toimeen. Pienen hapuilun ja hakemisen jälkeen hän saa tarinan toimimaan ja kuvasto on toimivaa – mitään hienoja kikkailuja ei luvassa ole, mikä vahvistaa varovaisuuden vaikutelmaa.
Jos Chris Carter ottaa työnsä varovalla, mutta varmalla otteella niin David Duchovny ja Gillian Anderson tekevät niin vakuuttavaa työtä että oksat pois. Se että hahmot ovat pysyneet samoina ihmisinä tekee Scullyn lääkärintyöhön liittyvän sivujuonen huomattavasti painokkaammaksi, sillä katsoja tuntee hahmon ja tämän sielunelämän. Duchovny omaksuu roolinsa erakoituneena, mutta pohjimmiltaan helläluonteisena Mulderina kuin leikiten, joskin Gillian Anderson tulee vain kauniimmaksi ja karismaattisemmaksi iän myötä. Aivan kuin aistien kahden agentin välisen rakkauden Carter pitää tarinan tiukassa hallinnassa ja päähahmonsa erillään, sillä Duchovnyn ja Andersonin yhteinen kemia on kirjaimellisesti polttavaa lämpimyydessään ja vakaudessaan. Ainoa merkittävä hahmo sarjasta pääosaduon lisäksi on Mitch Pileggin tulkitsema Walter Skinner, joskin rooli jää käytännössä cameoksi.
Lopputulos on siis juuri oikeiden tekijöiden tekemä ja asianmukaisella hartaudella ja varovaisuudella tehty, joskin varovainen ote estää elokuvaa olemasta mestariteos. Juoni toimii ja säilyttää mielenkiintonsa loppuun asti ja pääroolien toteutus on upea. Kotiinpaluu on hieno asia ja X-Files palaa kotiin ja viihtyy siellä hyvin, joskin se kaipaa tuuletusta ollakseen yhtä viihtyisä kuin ennen.
