Debyyttiohjauksensa tekevä Li Yang on tehnyt kantaaottavan elokuvan Kiinan vaarallisista kaivoksista, korruptiosta, ihmishengen välinpitämättömyydestä, sosialismin romahduksesta ja kapitalismin tulosta. Mitenkään helpot aiheet eivät ole ensikertalaisen käsissä, mutta Yang on saanut aikaan yhden hienoimmista kiinalaisista elokuvista.
Blind Shaft on tarina kahdesta kaivostyöläisestä: Songista (Wang Shuangbao) ja Tangista (Li Yixiang), jotka murhaavat työtoverinsa ja pistävät sen näyttämään onnettomuudelta. Tämän jälkeen he saavat kaivoksen johtajan maksamaan heillä korvauksen, etteivät he menisi poliisin luokse ilmoittamaan tapaturmasta. Muuten johtaja joutuisi isompien maksujen eteen ja mahdollinen laiton kaivos suljettaisiin, joten maksaminen Songille ja Tangilla tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta, ja tämän jälkeen kaksikko poistuukin kaivokselta. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun he kiristävät johtajia maksamaan ”onnettomuudesta” johtuneita korvauksia, eikä myöskään viimeinen. Seuraavaksi kohteeksi joutuukin pahaa aavistamaton 16-vuotias köyhä poika, jonka Song ja Tang pyytävät mukaan uudelle kaivoksella luvaten hyvää palkkaa. Mutta Song alkaa epäröimään, koska pojan kadoksissa oleva isä muistuttaa hyvinkin paljon viimeisintä kohdetta, jonka Song ja Tang tappoivat.
Jo alku lupailee paljon. Yang saattaa katsojansa dilemman pariin: kumpi onkaan pahempi ihminen, Song ja Tang vai kaivoksen johtaja? Song ja Tang kylläkin murhaavat ihmisiä ja rahastavat näillä, mutta niin tekee kaivoksen johtajakin. Turvatoimia ei ole, ihmiset joutuvat tekemään raskaita töitä pienellä palkalla ja ovat korruptoituneita. Johtaja on valmis mieluummin maksamaan päästäkseen eroon mahdollisesta ongelmasta, kuolleesta ihmisestä, kuin vastaisi tulevista ongelmista. Elokuvan kulkiessa eteenpäin katsoja huomaakin Songin ja Tangin olevan tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät vain pärjätä maailmassa. Kiristyksellä saadut rahat menevät perheidensä hyväksi ja kummatkin toivovat, etteivät jälkikasvunsa joutuisi kokemaan sitä samaa paskaa mitä he ovat joutuneet.
Yang kuvaa myös sitä Kiinaa, jota kommunistisen puolueen mukaan ei ole olemassa. Prostituutio on jokapäiväistä elämää, kurjuutta on joka puolella, ihmiset joutuvat tekemään kaikkensa elämänsä eteen, sosialismi on kuollut, koulut ovat maksullisia, eivätkä koulutusta haluavat lapset pysty pääsemään sinne varallisuutensa vuoksi vaan joutuvat menemään töihin. Long Live Socialism –kappalekin on muuttunut muotoon “Capitalists came back with their US dollars and liberated China”. On varmaankin sanomatta selvääkin, että elokuva joutui pannaan Kiinassa.
Elokuva ei tietenkään ole mitään ilman sen loistavia näyttelijöitään. Parivaljakon Wang Shuangbaon ja Li Yixiang’n yhteiskemia on sanoinkuvaamattoman kaunista katseltavaa. Heidän roolisuorituksiaan katsellessa katsoja unohtaa katselevansa elokuvaa ja uppoutuu kokonaan heidän ajatusmaailmaansa. Myöskin nuori Wang Baoqiang tekee hienon roolisuorituksen arkana Yuanina.
Elokuvan ajatusmaailma voidaankin niputtaa yhteen repliikkiin: “China has a shortage of everything except people”, jonka eräs henkilö elokuvassa mainitsee.
