Pläjäyksen kansihan kertoo kättelyssä mistä on kyse. Oman transuvastenmielisyyden takia Sorority Boys on jäänyt katsomatta tähän päivään saakka. Legendaarinen “Piukat paikat” juolahtaa myös mieleen kantta pälyillessä. Ehkä juuri tuon takia pläjäys tuli nyt kuitenkin otettua katsottavaksi.
Leffa kertoo kolmesta yliopistossa opiskelevasta kaverista, joilla käy huono flaksi. Heput lavastetaan syylliseksi oppilaskunnan bailaamiseen tarkoitettujen säästöjen kähveltämiseen ja bailutalosta on lähdettävä. Kauas ei tarvitse mennä sillä heput hoksaavat pukeutua naisiksi ja asunto löytyy tien toiselta puolelta tyttöjen asuntolasta.
Kaikki miehet kuvataan alkuun hyvinkin sovinistisiksi ääliöiksi, jotka läpsyttelevät naisten perseitä. Välillä juodaan olutta ja kehuskellaan blondien kaadolla. Naisten tehtävänä on toimia äijien viihdykkeinä ja heput ovat varsin pitkälle esineellistäneet naiset. Ihmisarvoa ei tunneta ja kepposet ovat arkipäivää suurille uroslapsille. Pilkka sattuu pian omaan nilkkaan sillä naisiksi pukeutuneet kaverukset saavat maistaa ääliömiesten touhuilua omakohtaisesti.
Tarina on tarkoitettu ehkä enemmän miehille. Miespuolinen katsoja pääsee tirkistelemään naisten eloa kommuunintapaisessa talossa ja tutustumaan heidän outoihin mieltymyksiin. Luvassa on esim. keskustelua sekä varsin henkilökohtaisten asioiden paljastelua tai vaikkapa koskettelua leitysten ja muiden outouksien kera. Miehistä tulee leffan kuluessa erittäin pinnallinen ja vähän hölmökin kuva, hauskaa, on hyvä katsoa välillä itseään peiliin. Omat kuvionsa juonessa muodostavat ns. läheltä piti -tilanteet, joissa kolmikon oikea sukupuoli meinaa paljastua.
Tässähän on kyseessä lopulta varsin onnistunut pläjäys, jossa pääsee ääneenkin hörähtelemään. Ydinfunktio on sukupuolten väliset erot ja niillä herkuttelu vaikka melkoisilla stereotypiolla pelataankin.
