Eddie (Adrian Edmondson) on lukinnut itsensä vessaan 15:n päivän ajaksi ja koko sen ajan Richie (Rik Mayall) on joutunut pidättelemään ja kaiken lisäksi valtaistuin on kadonnut jäljettömiin Eddien kehiteltyä joukon nerokkaita keksintöjä joiden luomisprosessi on yhdistelmä silkkaa onnea ja mieletöntä ryyppäämistä. Erinäisten sattumusten seurauksena kaksikon yritys käyttää TURDIS-aikakonetta johtaa kaaokseen jonka seurauksena he pääsevät universumin alkuun.
Komedia on vaikea laji kirjoittaa. Jos komedia menee pieleen mikään ei voi lopputulosta pelastaa. Jopa Rik Mayallin ja Adrian Edmondsonin muodostama duo alkoi tuntea tämän luonnonlain, sillä 2003 tehty liveshow jäi Richard Richardin ja Edward Elizabeth Hitlerin viimeiseksi esiintymiseksi. Mukana on yhä huutonaurun kirvoittavaa kohellusta ja verbaalikaaosta ja muutamia suorastaan nerokkaita hetkiä, joskin toinen näytös osoittautuu melkoisen tylsäksi.
Rik Mayallin maaninen suoritus hysteerisenä Richienä repii mainiosti nauruhermoja, mutta komediaduo ei ole hauska ilman vakavaa vastapainoa ja Adrian Edmondsonin suoritus Eddienä varmistaa huumorin onnistumisen ja lisäksi Edmondson väläyttelee kykyjään maaniseen komediaan mikä repii nauruhermoja melkoisen lujaa.
Bottomin lopetus ei tunnu kovinkaan hyvältä lopetukselta, sillä selkeää loppua kaksikon saagalle ei saada aikaan, vaikka kovasti Mayall ja Edmondson sellaista puskevat kasaan. Onneksi se on yhä hauska mikä komedian tapauksessa on tärkeintä, mutta tietty sekopäisen intohimoinen nerous puuttuu.
