Ford, joka palveli laivastossa, omisti elokuvan kaikille taistelutovereilleen. He antoivat kaikkensa onkin haikea ja sentimentaalinen kuvaus sodan alkuvaiheista. Se kertoo komeiden, mutta taistelussa keveiden, torpedoveneiden miehistöistä ja heidän edesottamuksistaan. Elokuva on läpeensä tunteellinen, eikä uusien sotaelokuvien ystävä varmaankaan kauheasti saa elokuvan katsomisesta. Mutta jos tykkää muutamista hienoista (ja yhä vaikuttavista) taistelukohtauksista, komeiden veneiden tunteella kuvatuista liikkeistä merellä, sekä toveruuden tunteen kuvauksesta, tämä saattaa olla elokuva sinun makuusi.
Koossa on Fordin tapaan komea näyttelijäkaarti, jota ohjaaja tapansa mukaan kohteli miten tahtoi omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Tarina kertookin alun kunniantekoa kuvatun kolme kertaa, koska Waynen käsi on siinä epäsotilaallisesti mutkalla. Hänhän ei koskaan palvellut sotilaallisesti missään eikä millään tavalla, toisin kuin muut elokuvan pääkalustosta. Tämä sai Fordin raivoihinsa ja hän haukkui Waynen täysin lyttyyn muiden edessä. Wayne lähti hotellille ja Ford jäi napisemaan, ettei hän muka voinut tehdä muutakaan. Joka tapauksessa Waynen käsi jäi mutkalle siihen alun kohtaukseen.
He antoivat kaikkensa sisältää siis kunniantekoa, mutta on siinä paljon muutakin, kuten hyvään sotadraamaan kuuluukin. Taistelukohtaukset on esimerkiksi kuvattu yhdellä otolla, koska Ford ei tahtonut vaarantaa alaisiaan harjoituksissa.
Miten siis yhteenvetää elokuva, joka on suuri ja tunteella tehty kuvaus ilman selkeää juonta? Ahaa. Taisinpa juuri tehdä sen. Suosittelen He antoivat kaikkensa kaikille kahden Johnin ystäville ja ensiluokkaisista vanhoista sotaelokuvista pitäville. Tämä elokuva oli kuulemma tuon sodan veteraanien oma suosikki.
