2000-luvulle siirtyminen toi ilmeisesti paineita amerikkalaisille tuottajille, sillä heidän oli keksittävä jotain aivan uutta Jenkkilistojen kärjessä jo vuosikaudet roikkuneiden sarjojen syrjäyttämiseksi. Herrat Robert Cochran & Joel Surnow päätyivät omissa päätelmissään siihen tulokseen, että heidän sarjansa kulkisi eteenpäin reaaliajassa ja kertoisi yhdestä ainoasta toiminnantäytteisestä päivästä. Tuloksena oli siis sarja nimeltä 24.
Jack Bauer (Kiefer Sutherland) on kaikkien actionpoliisien ruumiillistuma, mies joka puskee läpi vaikka harmaan kiven. Hän työskentelee CTU:ssa agenttina, suhde on karikolla kuten kovilla poliisijätkillä Hollykylässä yleensä ja teinityttökin sattuu aloittamaan hurjat hurvittelureissunsa juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan. Lopulta tilanne on suunnilleenkin tämä: Jackin on 24 tunnin sisällä pelastettava supersuosittu presidenttiehdokas David Palmer (Dennis Haysbert) murhayritykseltä, saatava kidnapattu tyttärensä Kimberly eli Kim (Elisha Cuthbert) takaisin sieppaajilta ja siinä sivussa paikkailtava ja rakennettava jos jonkinlaista yhteyttä juonittelijoihin. Siinäpä siis lähtökohdat 24 tunnin hurjastelulle, josta tietenkin vähennämme pois sopivanmittaiset mainosajat ja saamme jokaisen 24 jakson pituudeksi 45 minuuttia.
24 ei periaatteessa tuo toimintasarjagenreen juuri mitään uutta, mutta tapahtumat on silti punottu kasaan mielenkiintoa ylläpitävällä tavalla. Käänteitä on yllättävän paljon, ja vaikka Jackin pakenemiset ja Kimberlyn sieppaamismäärät lakavat loppupuolella lähellä kärsiä inflaatiosta, niin seuraava tunti on silti AIVAN pakko katsoa.
Näyttelijäosasto on laadukasta. Kiefer William Frederick Dempsey George Rufus Sutherland (kyllä, se on hänen koko nimensä IMDb:n mukaan) suoriutuu osastaan hyvin, vaikka hänet onkin totuttu niin monesti näkemään pahisen osassa. Läpimurtonsa tekevä Elisha Cuthbert pitää mieskatsojat ruudun tykönä niin ulkonäöllään kuin näyttelijäntaidoillaankin. Toivottavasti 24 vie nuoren naisen muihinkin leffoihin kuin halpiskomedioihin, joita neitokainen nykyään lähinnä tähdittää. Leslie Hope esittää järkyttynyttä äitiä sopivasti hosuen ja mustan presidentiehdokkaan D. Palmerin paikan täyttää kunniakkaasti Dennis Haysbert. Xander Berkeley ansaitsee kunniamaininnan loistavasta Masonin roolistaan, jonka hän huipentaa toisella tuotantokaudella.
Allekirjoittanut on katsellut sarjan peräti kahdesti läpi, ja joutuu myöntämään, että nämä yhden vuorokauden käänteet täyttävät tv-viihteen tarpeen viikkokausiksi. Ruumiita tulee iso pino, Kimberlyrukkaa raijataan teipattuna paikasta toiseen ja Jack karjuu äänensä käheäksi. 24 on laadukasta jälkeä, toisin kuin toinen tuotantokausi, jolloin homma vedettiin jo aivan överiksi ja rahastuksen löyhkä pyyhkäisi viihdyttävyyden pois. Mutta eipä surra toista saati tulevaa rahastuskierrettä, vaan annetaan jämptisti massiiviselle boksille neljä pojoa. Nykyhinnoilla se on ehdottomasti hankkimisen väärti, varsinkin jos ei televisiosta aikoinaan sarjaa seurannut.
