1990-Luvun alussa arvostettu toimittaja Simon Hunt (Gere) ja hänen kuvaaja-ystävänsä Duck (Howard) kiertelevät tekemässä juttuja sotatantereilla, eripuolella Bosniaa. Talvella 1994 eräässä Bosnian kylässä on juuri etsitty sotarikollinen Boghdanovic “Kettu” (Kerekes) tapattanut koko kylän ja Simon romahtaa täysin ja haistattaa pitkät tv:lle. Vuosien jälkeen eräänä iltana Sarajevossa Simon ilmaantuu Duckin huoneeseen ja ilmoittaa tälle tietävänsä missä Kettu on, jota CIA, YK ja NATO eivät ole löytäneet. Mukaan heidän erikoiselle matkalleen lähtee nuori toimittaja Benjamin Strauss (Eisenberg) ja siitä alkaa matka suoraan pahuuden ytimeen, jonka aikana kääpiötkin tulevat perimään velkoja.
Parin vuoden takaisen Matador-elokuvan ohjannut Richard Shepard on tehnyt tällä kertaa varmastikin yhden parhaimmista satiireista koskaan. Kolmen Kuninkaan ja Lord of Warin jalanjäljissä kulkeva The Hunting Party kiteyttää ylleen hyvää mustaa huumoria ja rankkoja kuvia Bosnian sotakentiltä ja yhdistää näitä tavalla, johon en montakaan kertaa ole kohdannut. Huumori pysyy muutenkin hyvin asiallisena, joka muutamissa kohdissa on jopa huvittavaa. Sitten välillä mennään synkemissä joukkomurhakuvissa ja pääkolmikollakin tulee moraali ennen pitkää vastaan, että kuinka pitkälle ovat valmiita menemään ja miksi.
Kaiken kukkuraksi The Hunting Party perustuu tositarinaan, joka kyllä elokuvaa katsellessa tuntui aika erikoiselta, mutta hienon toimivan paketin Richard Shephard on luotsannut, ei voi muuta sanoa. Tarinassa ei ole ainuttakaan turhaa kohtausta, tai no ainoastaan Joy Bryantin esittämä Duckin tyttöystävä oli turha hahmo, mutta näiden ystävysten matkaa olisi voinut seurata vieläkin pidemmälle.
Richard Gere vetää ennen kaikkea pointsit kotiin Simonin roolissa. Itse en koskaan ole Gereä suuresti näyttelijänä arvostanut, mutta tällä kertaa hän pistää itsensä likoon täysillä hälläväliä asenteella olevan Simonin roolissa. Tarinan kertojanakin toimiva Terrence Howard onnistuu myös loistavasti Duckin roolissa ja näiden kahden näyttelijän työskentelyä on varsin mukava seurata. Hitlerin ja Saddam Husseinin sekoitusta Kettua esittävä Ljubomir Kerekes tekee myös roolinsa hyvin. Jesse Eisenberg on varsin onnistuneessa sidekick-roolissa.
Kokonaisuutena The Hunting Party on yksi erikoisimmista, mutta hienoimmista tositarinoista toimittajasta, joka teoillaan pelasti satojen ihmisten henget. The Hunting Party on yhtä aikaa hauska, koskettava ja jännittävä, mutta ennen kaikkea loistava elokuva.
