Ohjaaja veteraani Oliver Stone on uransa aikana käsitellyt elokuvissaan monia yhdysvaltojen historiaan vaikuttaneita suurtapahtumia ja tärkeitä henkilöitä, kuten Vietnamin sotaa, Kennedyn-murhamysteeriä, Nixonin elämää ja 9/11-terroristi-iskuja. Nyt Stone on tehtaillut henkilökuvauksen yhdessä käsikirjoittaja Stanley Weiserin kanssa yhdestä viime vuosien puhutuimmasta miehestä presidentti George W. Bushista ja lopputulos on oikein onnistunut poliittinen-draama-komedia, joka antaa hieman erilaisen kuvauksen tuplaveestä siitä minkälaisena hänet on totuttu uutisissa ja dokumenteissä näkemään.
Yksinkertaisesti W.:ksi nimetty elokuva alkaa kohtauksella Valkoisesta talosta, josta siirrytään vuoteen 1966. George W.(Brolin) on Yalen yliopistossa opiskeleva nuorukainen, jolle alkoholi maistuu vähän turhankin usein. Kuvernööri Isä George Sir (Cromwell) ei katso hyvällä poikansa sotkuja, mutta kun poika tapaa tulevan Laura (Banks) vaimonsa alkaa pojalla elämäntavat muuttua. Usko tulee vahvana osana elämää ja kun isä häviää vaalit vuonna 1988 päättää poika pistää seuraavissa paremmaksi. Ja niin George W. Bushista tulee yhdysvaltojen 43 presidentti, tietämättä minkälaisen maineen hän tulee teoillaan lopulta saamaan.
Oliver Stone on aina ollut hyvä tarinan kertoja poliittisissa kertomuksissa, eikä tälläkään kertaa säästytä kritiikiltä amerikkaa kohtaan, tosin aivan Stonen alkupään tuotantoon ei tällä kertaa päästä. Stone antaa erikoisen onnistuneen kuvauksen Bushista, joka hahmona onnistuu olemaan samaan aikaan säälittävä juoppo ja loppuakohden kansan halveksima ylimielinen diktaattori, joka yksin päättää mitä maan eteen pitää tehdä välittämättä seurauksista.
Alkupuolisko W.:stä on erittäin onnistunutta satiirimaista kerrontaa, jossa 60-luvun lopun meininkiä kuvataan realistisesti ja Stone antaa hyvän kuvan isän ja pojan välisestä tulehtuneesta suhteesta, joka meinasi pari kertaa viedä koko Bushin perheen maineen manan majoille. Käsikirjoittaja Stanley Weiser on onnistunut kirjoittamaan tarinan hahmoille harvinaisen herkullista dialogia, erityisesti Brolin päästää suustaan muutaman erittäin huvittavan repliikin. Muutenkin Weiserin kynäilemä tarina kulkee sujuvasti 60-luvun lopulta, 2000-luvulle.
Josh Brolin tulkitsee George W. Bushia aivan uskomattoman hienolla tavalla. Eleissään ja puheissaan Brolin saa melkein näyttämään itsensä Bushilta. James Cromwell ja Ellen Burstyn tekevät myös hyvää työtä Georgen vanhempina. Aina yhtä hurmaava Elisabeth Banks onnistuu hyvin Bushin Laura vaimona, joka pistää miehensä välillä miettimään tekojaan. Thandie Newtonin esittämä Condoleezza Rice, Toby Jonesin esittämä Karl Rove ja Donald Rumsfeldin osassa nähtävä Scott Glenn tekevät loistavaa työtä Brolinin ohella ja he saavat rooleihinsa reilun annoksen uskottavuutta Valkoisen talon tärkeinä henkilöinä.
Kokonaisuutena W. on yhtä aikaa onnistunut draamapainotteinen satiiri amerikan nykytilanteesta ja yllättävän onnistunut henkilökuvaus yhdestä epäonnisimmasta maailmanjohtajasta. Aivan täysosuma W. ei ole, mutta hyvän elokuvan Oliver Stone on jälleen purkittanut hienolle ansio-listalleen.
