Terve, juuri sinä siellä. Taidat pitää eläimistä? Söpöistä, ihanista VIATTOMISTA pikku otuksista. Heistä on tehty myös useita tv-sarjoja ja elokuvia. Jos kuulut näiden suloisten luontodokumenttien ja ihanien eläinvauvojen ystäviin, koske tähän elokuvaan ainoastaan noin 12 metrin pituisella wolframkepillä. Elokuva saattaa nimittäin järkyttää maailmankuvaasi.
Feeblesit ovat maailmankuulu musiikkiteatteri, johon kuuluu useita eri eläimiä ja jonka esiintymisiä lähetetään suorana lähetyksenä ympäri maailmaa. Ainoa vaan että kulissien takana sattuu ja tapahtuu. Feeblesien johtaja on Bletch, mursu, joka pyörittää sivutoimena huumebisnestä ja joka hässii alaistensa kanssa.
Feeblesien repertuaari onkin melko värikäs: narsistinen ohjaaja Sebastian, joka pitää sodomiasta, rotta Trevor, joka kuvaa pornoa kellarissa, Harry-jänis, pornotähti joka on HIV-positiivinen ja Winyard, sammakkonarkomaani jota vaivaavat sotatraumat Vietnamista. Mukana pörrää myös kirjaimellinen paskakärpänen, joka asuu vessanpöntössä ja pyörittää tabloid-lehteä pyntyn vesisäiliössä. Kaikki tämä maailmansuosion saavuttaneen Sormusten Herra-trilogian ohjaajalta. Karua.
Meet the Feebles on vähintäänkin kyseenalainen elokuva. Nukkeanimaatio pursuaa erilaisten tajuntaa sekoittavien aineiden ja eritteiden ympärillä pyörivää huumoria, mutta mukaan mahtuu myös erittäin mustaa satiiria showbisneksen kiemuroista.
Sormusten Herran suosion myötä minuakin alkoi kiinnostaa uusi-seelantilaisen Peter Jacksonin varhaistuotanto ja please, kiltit ihmiset, uskokaa minua: tällä elokuvalla ei ole mitään tekemistä Lord of The Ringsin kanssa. Filmin maailmankuva on “söpöistä” eläinnukkeanimaatioista huolimatta erittäin mustaa, julmaa ja epärealistista. Kuten Sebastian laulussaan tiivistää.”Onhan kaikilla p-reikä”.
Elokuva toimii myös näppäränä satiirina milloin mistäkin. Vietnam-takauma on yksi harvoista asioista mille olen nauranut kuollakseni parin viikon aikana. Leffadiggarit voivat naureskella nerokkaalle Kauriinmetsästäjä-rip-offille. Showbisnes on myös aika karua aikaa: laulajan tai näyttelijän ikääntyessä ja painon noustessa myös mielenkiinto tähteä kohtaan hiipuu. Kuten näemme filmin lopussa, sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Olen jo varoittanut, mutta sanon varmuuden vuoksi uudestaan: jos sinä kuulut niihin, jotka ihmettelevät, mikä niissä Village Peoplen iloisissa miehissä on niin hassua ja outoa, tai ehdotat aina 14-vuotiaan kummipoikasi syntymäpäivillä Happy Birthday-yhteislaulua, suosittelen, ettet ole tämän elokuvan kanssa samassa maanosassa. Ihan tosi.
Sen sijaan jos kulutat päiväsi naureskellen yhdistelmärekan alle jäänyttä oravaa tai olet valmis myymään mummosi päästäksesi pukille, Meet the Feebles saattaa olla hyvä valinta outoine ajatuksineen kuten myös muukin Peter Jacksonin varhaistuotanto. Pyydän vain yhtä asiaa: älkää ottako sitä vakavasti.
