Eräs legendaarisimmista suomalaisista komediasarjoista on ehdottomasti Studio Julmahuvi, joka on vihdoin saapunut DVD:lle. Vuonna 1993 perustettu huumoriryhmä päätti tehdä parodian suomalaisesta TV-viihteestä, joka tuli ulos vuonna 1998. Ohjaajana toimi ryhmän jäsen Jani Volanen ja kameran edessä toilailivat ryhmän muut jäsenet Petteri Summanen, Jukka Rasila, Tommi Korpela ja Janne Reinikainen. Taitavat näyttelijät kirjoittivat taitavaa komiikkaa ja lopputuloksena oli mahtavaa suomalaista sketsiviihdettä. Sarja koostui kahdeksasta puolen tunnin mittaisesta jaksosta, joiden tarkoituksena oli tiivistää normaali TV-ilta puoleen tuntiin. Nyt on ilmestenyt Julmahuvi-DVD, jossa on hienon Studio Julmahuvin lisäksi ryhmän muut tuotokset feikkidokkari The Joyboys Story, ajankohtaisohjelmaparodia Jerico 2000 ja humoristinen rikossarja Mennen tullen.
Studio Julmahuvi
Julmahuvi-ryhmän kuuluisin tuotos on ehdottomasti suomalaista TV-viihdettä parhaimmillaan. Sarjan pilkkakirves osuu oikeaan paikkaan vielä seitsemän vuoden jälkeenkin. Studio Julmahuvin ohjelmatarjonnassa seikkailevat mm. stadin slangia vääntävät dekkarit sarjassa Z-salamapartio sekä saksalainen etsiväpari Dieter ja Berner saksalaisessa rikossarjassa Ratkaisijat (alkuperäisnimeltä Die Kühe eli Lehmät). Uutisissa seurataan yleislakkoneuvottelujen etenemistä ja asiaa seuraavan toimittajan Lasse Ernamon kunnon heikkenemistä. Lapsenmielinen Touko-Pouko askartelee paskartelee lasten iloksi Muksuluurissa ja englantia opitaan kieliohjelmassa Practical English Abu. Studio Julmahuvi välitti myös vakavista ajankohtaisista asioista, joten mukana on myös Studiokeskusteluja sekä kaksi erittäin pysäyttävää dokumenttia. Mikäpä TV-ilta olisi ilman kunnon sitcomia, joten eskimoiden arjesta huumoria repivä Pää kylmänä, Nanook.
Studio Julmahuvi tarjoaa monet räkänaurut ja tätä komediahelmeä voisi ihan hyvin verrata Monty Pythoniin. Mukana on samanlaista mielettömyyttä, jota voisi nerokkuudeksikin kutsua. Huumoripakkauksesta löytyy kuitenkin teräviä huomioita nykyisestä maailman menosta, mutta mitään turhan vakavaa meininki ei kuitenkaan ole. Ohjelman heittämä pilkkakirves osuu esimerkiksi Studiokeskusteluiden mitättömyyteen, elokuvaideoiden kiertämiseen sekä urheilu-uutisten tyhjyyteen. Lastenohjelmia, sitcomeja, luontodokumentteja, saippuasarjoja, rikossarjoja, saksalaisia rikossarjoja, amerikkalaisia rikossarjoja, kieliohjelmia sekä visailuja ei kuitenkaan ole unohdettu. Huumori revitään kliseistä ja välillä Studio Julmahuvia voisi joku ohikulkija luulla tosissaan tehdyksi TV-ohjelmaksi.
Näyttelijäsuoritukset ovat suoraan sanottuna täydellisiä. Tommi Korpela, Petteri Summanen, Jukka Rasila sekä Janne Reinikainen ovat todella mainioita jokaisessa osassaan, mutta jokaiselta löytyy kuitenkin paras vetonsa. Tommi Korpelan roolit vaihtelevat perusjuntista suomalaisesta asialliseen uutisten lukijaan Sakari Boströmiin, joka on ehdottomasti Korpelan hienoin veto, vaikka Pimeyden tyyny -sarjan meediopoliisi James Darker on myös erittäin mahtava suoritus. Suomen tämän hetken tähtinimi Petteri Summanen on todella loistavassa vedossa hänkin jokaisessa roolissaan, mutta studiojuontaja Toni Järvelän rooli on hänelle omiaan. Hän on Studio Julmahuvin kantava voima ja lopulta ainoa täysin tasapainoinen ihminen koko TV-studiolla. Jos Janne Reinikaisen rooleista pitää joku nostaa parhaimmaksi, niin se olisi varmaankin Z-salamapartion etsivä Mats, jota coolimpaa TV-dekkaria saa etsiä. Jukka Rasilan roolit ovat taas kaikki erittäin mieleenpainuvia, mutta legendaarisin on ehdottomasti Muksuluurin Touko-Pouko, jota Rasila tulkitsee melkein mahdottoman hulvattomasti.
Tämän osuvampaa huumoripakettia on oikeastaan mahdoton tehdä. Kun suomalaisen huumorin legenda Kummeli perustui pelleilylle, niin Studio Julmahuvi tukeutuu nerokkuuteen. Loistavat ideat vaihtuvat vieläkin loistavampiin ideoihin. Huonoimmatkin jutut ovat vain hyviä. Sarjan omia suosikkejani ovat ehdottomasti kaikki Studiokeskustelut, maailman paras lastenohjelma Muksuluuri, Rockya ja muita samankaltaisia “luuserista sankariksi” -tarinoita muistuttavat illan elokuvat, luontodokkariparodia Viimeiset vaeltajat sekä raflaava rikossarja Z-salamapartio. Studio Julmahuvin uutiset ovat myös parhaimmillaan ehkä parasta koko sarjassa. Pitkittyvät lakkoneuvottelut ovat erittäin hauskaa katseltavaa, mutta ikävä kyllä se homma taitaa olla oikeassakin elämässä olla juuri tuollaista. Ainoa heikoksi kutsuttu on Pää kylmänä, Nanook, joka mielestäni on kuitenkin ihan hauskaa pilaa tiettyyn muottiin tungetuista sicomeista, vaikka onkin ehdottomasti sarjan heikonta antia. Suosikkihahmoni puolestaan on ehdottomasti Jukka Rasilan hervottomasti esittämä Hermanni-hiiri, Julmahuvin oma maskotti, joka kutsutaan piristämään liian vakavia uutisaiheita. Sarjan taso on todella korkea ja mitään kovin pahaa sanottavaa ei löydy hakemallakaan. Jos jonkun TV-sarjan jaksaa katsoa kymmeneen kertaan ja nauraa joka kerta yhtä voimakkaasti, niin kyllä silloin se ansaitsee täydet pisteet.
The Joyboys Story
The Joyboys Story ilmestyi porukan ensimmäisen teoksen To(i)ni ja Heikki Haaman show’n ja Studio Julmahuvin välissä. The Joyboys Story on hulvaton Spinal Tapia muistuttava parodia musiikkibisneksestä ja poikabändistä, joka nousi tyhjästä hienouteen. Tänä musiikkibisneksen synkkänä aikana, jolloin Idolsit ja Popstarsit pyörivät ympäri maailmaa kotitalouksien TV-vastaanottimissa tämä kahdeksan vuotta dokumenttiparodia on enemmän kuin ajankohtainen. Petteri Summanen, Janne Reinikainen, Jani Volanen ja Jukka Rasila näyttelevät täydellisesti kieli poskessa Joyboys-poikabändin jäseniä. Joyboys teki hyväntekeväisyyskonsertteja ja hittialbumeita. Parhaimmillaan tekele onkin kuvatessaan poikien tekemää musiikkia. Onneksi on olemassa edes yksi bändi, joka uskalsi puolustaa kivien oikeuksia.
Porukalla ei ollut ihan yhtä paljon rahaa käytettävissään kuin Studio Julmahuvia tehdessä, mutta ideat ovat kuitenkin yhtä mainioita. Pekka Härkönen ansaitsee vielä erikoismaininnan poikien rahanhimoisena managerina. The Joyboys Story voitti ansaitusti pronssisen ruusun Montreux’n kultaisen ruusun festivaaleilla.
Jerico 2000
Vuonna 1999 Julmahuvi teki lähinnä Studio Julmahuvin materiaalista koostetun ajankohtaisohjelmaparodian Montreaux’n kultaisesta ruususta kilpailemaan, mutta voittoa ei tullut. Vaikka Julmahuvi-fanille paketti on aika tuttu, niin mukana on kuitenkin mukavasti uuttakin materiaalia. Sama asenne on tallella ja hyvät naurut on jälleen tarjolla. Hyvä tutustumismatka Julmahuvin huumoriin, mutta Studion nähneelle pläjäys ei ole mikään täydellinen elämys.
Mennen tullen
Mennen Tullen on Julmahuvi-ryhmän vuonna 2000 tekemä rikosmysteerisarja, jossa on mukana komediallisia aineksia. Neliosainen tarina kertoo Z-salamapartiosta tutusta Matsista, entisestä TV-dekkarista, jonka entinen pari Rauski on murhattu. Saksalaisesta rikossarjasta Ratkaisijat tutun Bernerin pari Dieter on kaapattu, ja niinpä Berner auttaa ystäväänsä Matsia tutkimuksissa. Pian he huomaavat olevan ison jutun jäljillä, kun ruumiita alkaa tulla enemmänkin.
Sitä taattua Julmahuvi-laatua, mutta ei Mennen tullen tietenkään Studiolle pärjää. Kun sarja on päässyt kahden viimeisen osan aikana kunnolla käyntiin, niin meininki on todella viihdyttävää. Parodinen meininki on jälleen mukana ja teos on täynnä hienoja ideoita. Näyttelijät ovat taas rooleissaan täydellisiä, mutta tällä kertaa pisimmän korren vetää ehdottomasti Petteri Summanen kieli poskella tulkitsemana komisario Gary Bergmanina. Viittaukset Studio Julmahuviin lisäävät vielä pisteitä, ja Julmahuvi-fanillehan tämä on silkkaa herkkua.
Kokonaisuutena boksi on täyttä viiden pojon tavaraa. Ekstramateriaalia on mukavasti tarjolla ja parhaimpana lisänä on ehdottomasti Z-salamapartion soundtrack, jolla kuullaan dialogia sekä musiikkia kyseisestä sarjasta. Hieno paketti antaa kyllä vastinetta jokaiselle boksista maksetusta sentistä. Tähän odotettuun DVD-lootaan kannattaa tutustua, vaikka ei sarjasta olisi vielä kuulluutkaan, ainakin jos suomalainen huumori ja Monty Pythonia muistuttava mielettömyys iskevät. Jokaiselle fanillehan tämä on pakkohankinta. Yksi kotimaisen huumorin merkkipaaluista ja parasta suomalaista sketsiviihdettä yhdessä Kummelin kanssa.
