Oikeastaan Rakkauden arvasta ei haluaisi sanoa mitään pahaa. Sehän on kaunis idea, että aito rakkaus hiipii nurkan takaa juuri, kun sitä vähiten osaa odottaa, äkkivoittona…
Hetkinen. Tällä kertaa suomennoksen arpa viittaa ihan konkreettisesti voitokkaaseen lottolappuseen, jonka toisen puoliskon poliisimies (Cage) menee lupaamaan tuntemattomalle söpöilijätarjoilijaneidille (Fonda), noin ihan hyvää hyvyyttään. Ja eihän siinäkään ole mitään pahaa ole… voihan se tapahtua sinullekin, milloin vain…
Hetkinen. Lisätään vielä se fakta, että tämän poliisisetä Charlien pään ympärillä kiiluu suorastaan enkelin loistokas kehä. Hän on uhrautuva, aidosti rakastava, lupauksistaan kiinni pitävä jämpti tosimies. Ja hän hymyilee sitä nuoren Nicolas Cagen hymyä. Ja hänellä on kotonaan oma vastakohtansa, oi-niin-ärsyttävän-pinnallinen naisensa Muriel (Perez), jonka silikonihaaveet ja pukumiesunelmat ovat pikkiriikkisen ristiriidassa aiemmin kuvaillun miekkosen asenteiden kanssa. Ja sitten yhtenä päivänä, tämä virheetön, mutta suhteensa lannistama, Charlie näkee toisen enkelin, elämän koetteleman Yvonnen, ja puoliflirtti silmäkulmassa tulee antaneeksi puolet jättipotista tälle. Kuuluu ääni ”ZANG!”. Se monessa muussakin keskitasoisessa romanttisessa elokuvassa kuultu ”ZANG!”.
Ja jotenkin elokuva on siinä kohdassa taputeltu. Kerrottu jo. Kaikesta semisöpöstelystä huolimatta.
Suuren sukunimen omaava ohjaaja Andrew Bergman ei yksinkertaisesti ohjaile elokuvaansa suurilla poluilla. Yksi kylmä ja kaksi lämmintä kohtaavat odotetusti, myrskyä nostattamatta, suoden häivähdyksen verran konflikteja ja paljon enemmän Cagen ja Fondan lattean onnellista hymyilyä lööppien kupeessa. Ja mikäs siinä, Cage ei ole kaikista ilmeettömimmällä tuulellaan ja otsatukassaan Emilie de Ravinin mieleen tuova Bridget Fonda on mitä osuvin valinta osaansa. Mutta ongelma on sanassa lattea. Jos alkuperäinen titteli lupailee kahvilamiljöössään mahtipontisesti It could happen to you, sietäisi itse tarinassakin tarjoilla caffè lattea peruspaahdon sijasta.
