Nähtyäni viime vuosina useita loistavia Batman-animaatioita odotukseni hahmon 75-vuotisjuhlavuonna valmistunutta Son of Batmania kohtaan olivat kivenkovat. Ilokseni voin kuitenkin todeta, ettei niitä odotuksia suinkaan ole petetty, vaan niihin on päinvastoin vastattu vähintään yhtä kovalla laadulla!
Elokuvan tarinan löyhänä perustana on Grant Morrisonin ja Andy Kubertin alkujaan kynäilemä Batman and Son-sarja. En ole lukenut sitä, mutta monen muun sarjakuvaleffan tavoin tämäkin on onneksi tehty niin että sarjiksia lukemattomankin on melko helppo päästä sisälle tarinaan, jossa Batman saa yllättäen tietää, että hänellä onkin poika, Damian, Talia al Ghulin, Salamurhaajien Liigan johtajan Ra’s al Ghulin tyttären kanssa. Liigan hoivissa kasvanutta poikaa piinaa kostonhimo, ja tästä juontuvat isän ja pojan näkemyserot ovatkin suunnilleen tarinan kantava voima, mikä on mielestäni onnistuttu toteuttamaan jopa suhteellisen toimivasti. Kostoteeman vuoksi elokuvan tunnelma on läpi keston sen verran synkkä, ettei tätä voi ehkä aivan perheen pienimille suositella, mutta varttuneemmat ( ja Batman-sarjiksia lukeneet ) katsojat voivat tästä tykätäkin.
Herkullisinta antia ovat etenkin Damianin tähdittämät toimintakohtaukset, sillä muutamat niistä ovat niin makoisasti liioitellulla tasolla, että välistä mieleni tekee lähinnä vain hekotella moiselle; vai voiko kukaan muka kuvitella viihdyttävämmän näköistä action-kohtausta, kuin sellaisen, jossa miekalla aseistetulla pikkupojalla on vastassaan kaksimetrinen ukonköriläs, joka on suunnilleen 130 kg pelkkää lihasta – ja jota silti viedään tappelussa kuin sitä kuuluisaa litran mittaa?
Plussaa ansaitsee myös konnagalleria. Kaikkia ei ehkä miellytä tekijöiden päätös nostaa vastustajiksi Killer Crocin kaltaisia b-listan mitättömyyksiä, mutta omasta mielestäni homma toimii vallan mainiosti – eikä vähiten siksi että Jokeri on mielestäni nähty vastustajana niin moneen kertaan, että ainakin itseäni moinen alkaa jo vähän kyllästyttää.
Oikeastaan ainoat miinukset jotka keksin ovat äänipuolella. Jason O’Mara ei yllä Batmanin roolissa Kevin Conroyn tasolle, mutta se ei paljon haittaa kokonaisuudessa, joka on muuten – kestoa myöten – kaikin puolin varsin onnistunut. Parahiksi Yön Ritarin juhlavuodeksi valmistunut Son of Batman on ehdottomasti yksi onnistuneimmista Batman-animaatioista vuosikausiin.
