Neil Hardwickin käsikirjoittama Tankki täyteen -TV-sarja on yksi parhaista pläjäyksistä Suomen viihdeohjelmien historiassa. Vuonna 2002 julkaistu Tupla-DVD -paketti sisältäa tämän mainion melko ajattoman sarjan molemmat tuotantokaudet (1978 & 1980), kaikki 11 osaa. Nostalgiaa tuovat tietysti markat, pajatsot, maitopurkit sekä kaikenlainen mennyt tavarasälä. Sarjasta tuli joulun alla katseluhetkellä yllättävän ajankohtainen sillä Emmiä näytellyt Sylvi Salonen nukkui pois 83-vuoden ikäisenä. Tauno Karvonen ja Tenho Saurén ovat siirtyneet jo aiemmin muille maille vierahille.
Sarjan tekee loistavaksi niin maan perusteellisen hauska huumori, joka yhdistelee suomalaista ja brittiläistä meininkiä. Tankki täyteen perustuu ilmiömäiseen käsikirjoitukseen ja tilannekomiikkaan. Komiikka taas perustuu pitkälti hahmojen nerokkuuteen. Sarjassahan seurataan Vilénin perheen edesottamuksia pienellä syrjäisellä huoltoasemalla, tai onhan se päätien varrella, mutta tien liittymää sinne ei vaan löydä. Toisella kaudella poppoo isännöi rähjäistä maatilaa ja tapahtumat keskittyvät sinne. Mukana menossa on Vilénin perheen ohella poliisikonstaapeli Reinikainen (joka sai myöhemmin myös oman sarjan) sekä Ulla, nuori nainen, joka hyörii kuvioissa työntekijänä.
Normaalein tyyppi on selkeästi teräväkielinen Ulla (Salenius), joka pistelee nasevaa ja tiukkaa palautetta onnenonkijoille ja vonkaajille. Reinikainen (Saurén) heittää läppää, kiroilee ja kertoilee omaan tyyliinsä varsin ronskeja tarinoita. Nykypäivän TV-ohjelmissa ei noin ronskia kielenkäyttöä enää kuulekkaan. Saamaton luuseri, Juhana Vilén (Saarelainen) pyörii aikuisena yli 30-kymppisenä poikana nurkissa äidin tiukan komennon alla. Perheen äidistä Emmi Vilénistä (Salonen) tulee mieleen väkisinkin suositusta brittisarjasta “Pokka pitää” Hyacinth Bucket, jolla mieletön tarve olla kylän fiinein leidi ja muunnella totuuksia hienon kuuloisiksi jutuiksi. Perheen hyväntahtoinen pipopääjuntti, Sulo Vilén (Karvonen) ostaa kaikkea mitä halvalla lähtee sen kummempia ajattelematta. Näistä lähtökohdista saadaan aikaan jos jonkinmoista huumoria.
Sarjan tarkastelu tiiviinä pakettina DVD:ltä on varsin hauskaa (kuten monen muunkin sarjan). Tarinan ja henkilöhahmojen kehittymisen näkee selkeästi sekä näiden edesottamukset säilyvät tuoreessa muistissa. Hyvin pysyy kyllä kokonaisuus kasassa.
Sarjan tuotantotekniikka on vanhaa kalustoa putkikameroineen, joka ilmenee selkeästi siinä kuinka valolähteet (lamput, kynttilät yms.) käyttäytyvät kuvassa. Muutama kuvanauhadroppi on myös eksynyt joukkoon, ajanpatinaa. Noiden seikkojen ei kannata antaa häiritä, eikä se häiritsekkään. Tekniikka on tekniikkaa ja huumori on tässä se pääasia.
