Hienolla ihmissuhdekuvauksella Cooler, ja väkivaltaisella trillerillä Running Scared tutuksi tullut käsikirjoittaja/ohjaaja Wayne Kramer tarttuu uusimmassa elokuvassaan Rajattu Maa (Crossing Over) rohkeasti arkaan aiheeseen, miten erilaiset ihmiset yrittävät päivittäin tulla laittomasti Yhdysvaltoihin, ja mikä siitä saattaa olla pahimillaan seurauksena. Rajattu Maa seuraa hieman Babelin, Crashin ja Traffickin tyylistä kerrontaa, jossa toiset hahmot kohtaavat toisensa, ja jotkut eivät puolestaan kertaakaan. Rajattu Maa onnistuu olemaan monipuolinen ja pohdiskeleva elokuva, joka pistää hetkeksi miettimään, että mikä ihmisen arvo loppupeleissä oikein on. Alun perin Rajatun Maan piti saada ensi-ilta jo vuoden 2008 lopulla, mutta ensin Sean Penn jättäytyi projektista pois ja Wayne Kramer joutui hieman leikkaamaan elokuvaansa uuteen muotoon.
Rajatun Maan keskiössä häärii maahanmuuttoviraston agentti Max Brogan (Ford), joka on ehtinyt urallaan näkemään paljon. Brogan on tekemässä ratsiaa erääseen vaatepajaan, jossa hän törmää yksinhuoltajaäitiin Mireya Sancheziin (Braga) ja tämän pieneen lapseen. Max päättää vasten tahtoaan auttaa heitä selviämään eteenpäin. Brittiläinen muusikko Gavin Gossef (Sturgess) seurustelee mallin Claire Shepardin (Eve) kanssa, mutta pariskuntaa pitää silmällä kiero oleskeluhakemuksia täyttävä agentti Cole Frankelin (Liotta), jolla on tapana kiristää ihmisiä oman mielensä mukaan. Nuori tyttö Tasliman (Bishill) kirjoittaa koulussa esseen Syyskuun 11.01 terroristi-iskuista ja on tapaukselle myönteinen. Tästä luokan opettaja Marla (Caplan) järkyttyy sen verran, että koulun johto ottaa yhteyttä viranomaisiin ja Talismanin perhe joutuu tutkinnan alle. Samaan aikaan Broganin vanha partneri Hamid Baraheri (Curtiss) odottaa isälleen lupaa jäädä Yhdysvaltoihin.
Rajattu Maa on monipuolinen ja vaikuttava kuvaus maailman nykytilanteesta monien erilaisten hahmojen näkökulmasta, joista toiset ovat mukana hyvällä mielellä ja toiset hieman ikävämmällä. Wayne Kramer kuljettaa moniulotteista tarinaa varmoin ottein eteenpäin ja jokainen hahmo saa sopivasti aikaa tarinassa. Wayne Kramerin väkevässä ja toimivassa käsikirjoituksessa yhdistyy rasismia, terrorismia, kulttuurieroja ja pelkoa turvattomasta maasta toisiinsa sen verran loistavasti, että ei voi muuta kuin hattua nostaa Kramerille. Kramer myös kuvaa tarinaansa mitään kaunistelematta, sillä kun joidenkin ihmisten kärsivällisyys loppuu on seurauksena sarja hyvin ikäviä tapahtumia. Kramer saa ajoittain hieman dokumenttimaista tyyliä mukaan, mikä korostaa entisestään elokuvan toimivaa realistisuutta.
Rajatu Maa tapahtuu suurimmaksi osaksi los Angelesissa, joka toimii tietynlaisena risteyksenä näille erilaisille hahmoille.
Näyttelijäsuoritukset ovat myös varsin onnistuneita. Harrison Ford tekee parhaan roolinsa vuosiin rauhallisen ja hyvä tahtoisen maahanmuuttoagentin roolissa. Ray Liottan Cole Frankelin on puolestaan täysin Max Broganin vastakohta, täysin korruptoitunut virkailija, joka käyttää valtaansa miten sattuu. Cliff Curtiss tekee myös vakuttavaa työtä Maxin parina, jolta alkaa kärsivällisyys päättyä, kun isä ei meinaa saada jäädä Yhdysvaltoihin. Nouri Jim Sturgess onnistuu myös mainiosti nuorena muusikkona, jolla ei myöskään ole paperit täysin kunnossa. Ashley Judd Cole Frankelin vaimona tekee myös pätevän roolin, joka etsii orpolapsille sijaisperheitä. Nuorta Korealaista teinipoikaa esittävä Justin Chon tekee myös hyvää työtä, joka ajautuu hieman väärille reiteille. Pienessä roolissa esiintyvä Lizzy Caplan suoriutuu myös mainiosti päättäväisen opettajan roolista. Tarinan traagisimmasta hahmosta vastaa nuoren Summer Bishilin vakuuttavasti esittämä Talisma, joka pienellä esseellään saattaa koko perheensä suureen vaaraan.
Kokonaisuutena Rajattu Maa on yksi vuoden parhaimmista elokuvista ja pohdiskeleva kuvaus miten ihminen on valmis hyväksymään toiset ihmiset sellaisenaan kuin omana itsenään ovat.
