Herbert Rossin ohjaama ja Neil Simonin käsikirjoittama Viikonloppu Kaliforniassa, joka pohjautuu Simonin omaan näytelmään, kertoo neljä erilaista tarinaa yhden viikonlopun aikana hotellissa Kalifornian rannikolla.
Hannah (Fonda) ja Bill Warren (Alda) ovat newyorkilainen eronnut aviopari, jotka tapaavat hotellissa sopiakseen tyttärensä tulevaisuudesta. Asiallisesta keskustelusta ei tahdo tulla mitään, koska heidän puheensa koostuu lähinnä katkeroituneista kommenteista ja toistensa haukkumisesta. Loppujen lopuksi he kuitenkin tajuavat, että olihan heilläkin onnelliset ajat ja lopulta he pääsevät sopimukseen tyttärestä.
Diana Barrie (Smith) ja Sidney Cochran (Caine) saapuvat Kaliforniaan Dianan Oscar-ehdokkuuden johdosta. Heidän alkumatkansa kuluu Dianan kylpiessä itsesäälissä ja jännittäessään illan palkintogaalaa. Eikä kylmänrauhallinen Sidney tee paljoakaan rauhoitellakseen vaimoaan, vaan lähinnä laukoo sarkasisia mielipiteitään, jotka saavat Dianan raivostumaan. Kun sitten käy niin, että Diana ei satu voittamaan Oscaria, hän juo itsensä känniin ja syyttää kaikesta Sidneytä. Tästä seuraa koko yön kestävä raivokas riita, johon oman lisänsä tuovat munavoileivät ja tontut.
Marvin Michaels (Matthau) on tullut Kaliforniaan juhlimaan syntymäpäiviään ja lahjaksi hänen riehakas veljensä on hankkinut hotellihuoneeseen ilotytön. Marvin huorineen viettää mitä riehakkaimman yön, mutta aamulla Marvinin vaimo saapuukin hotellille ja kuinkas sitten kävikään!
Myös tohtorit Chauncey Gump (Pryor) ja Willis Panama (Cosby) vaimoineen ovat saapuneet lomailemaan Kalifornian aurinkoon, mutta heidän lomansa koostuu pääasiassa tohtorien torailusta ja toinen toistaan seuraavista onnettomuuksista, kuten sekaannus hoteelihuoneiden kanssa, loukkaantumiset tenniskentällä ja telkkarin romuttuminen tappelun seurauksena.
Kuten juoniselostuksesta voi päätellä, Viikonloppu Kaliforniassa kertoo neljä erittäin värikästä ja mielenkiintoista tarinaa ihmiskohtaloista yhdessä kalifornialaisessa hotellissa. Näyttelijätyö on keskivertoa parempaa ja Maggie Smith on ehdottomasti sivuosa-Oscarinsa ansainnut tulisen Dianan roolista. Kiintoisista tarinoista ja hyvistä suorituksista huolimatta elokuva on melko lattea ja mitäänsanomaton, johtuen luultavasti juonten täydestä irralisuudesta. Yksikään neljästä tarinasta ei linkity toisiinsa millään tavalla ja tämä johtaa siihen, että koko elokuvan rakenne lässähtää eikä katsoja pääse kunnolla mukaan. Näyttämöllä tarina toimii varmasti paljon paremmin.
