Kun ihminen, ennen kaikkea mies on yksinäinen on se lähtökohta vihalle, halveksunnalle ja pilkalle. Steve Martinin tähdittämä ja nimikohteensa mukaan nimetty [I]Toivoton tapaus[/I] on komedia ja sen takia pilkallinen, mutta se ei pilkkaa kohdettaan, vaan sen ympärillä pyöriviä ilmiöitä. Toivoton tapaus tarkoittaa luonnollisesti häntä suhdemarkkinoilla. Eli elannokseen kirjoittava Larry Hubbard (Steve Martin) on yksinäinen mies. Hubbardin neuvojana yksinäisen miehen elämään on Warren (Charles Grodin) ja valona tunnelin päässä on Iris (Judith Ivey). Yksinäisen miehen elämä laitetaan siis suurennuslasin alle ja myös sen apokalyptinen loppu näytetään. Elokuvan itsensä loppu on onnellinen, mutta asianmukaisen hupsulla tavalla, joten jälkimaku ei jää kitkeräksi.
Komediana Arthur Hillerin ohjaustyö ei ole kaikista ystävällisin tai hellin, mutta se ottaakin armottoman askeleen koomiseen draamaan. Se repii nauruja aiheesta mikä on kaikkea muuta kuin hauska onnnistuu myös olemaan hykerryttävän hauska. Sillä harmaalla, ankealla tavalla. Oli asian laita miten hyvänsä, niin Allekirjoittanut nauraa hekotteli useita kertoja ja räkätti yhden kerran varsinaista huutonaurua.
Steve Martin on nimiroolissa miehenä joka uppoaa yksinäisten miesten olemassaolon suohon ja luo muutamia hykerryttäviä hetkiä tarkkailijana joka joutuu myös osallistumaan aiheeseensa. Charles Grodin kuitenkin räjäyttää nauru- ja säälipankin Warrenina jonka yksinäisyyden määrää ei voi mitata millään mittarilla. Hän vetää roolinsa äärimmäiseen surkeuteen, mutta pysyy koko ajan sympaattisena. Judith Ivey Larryn valona taivaalla, Irisina ei myöskään jää heikoksi, sillä kyseessä on juuri komediaan sopiva naishenkilö, jolla on omat ongelmansa, joita ei ratkota elokuvassa. Pääosan kolmikko on siis täysin toimiva triadi omituisuutta.
Elämää suurempi mestariteos ei kyseessä ole, mutta kun aihe on harmaa ja sen henkilöt viallisia ei elokuva voi olla aivotonta hömppää. Itse asiassa se on lähes dokumentaarinen, sillä yksinäiset miehet eivät ole kuolleet sukupuuttoon. Kaikki eivät tällaisesta komediasta pidä, mutta Allekirjoittaneelle tämä oli loistava yhdistelmä draamaa mille irvailtiin hyväntahtoisella komedialla, mikä ei kuitenkaan ollut eskapistinen.
