Ranskalaisohjaaja Louis Malle’n melankolinen rikosdraama on tarina pienistä ihmisistä suurien haaveidensa keskellä. Elokuva sijoittuu USA:n itärannikon uhkapelimekkaan Atlantic Cityyn 1970-luvun loppuvuosina, juuri kun alamaissa ollut kasinokaupunki on lähdössä uuteen nousuun. Kasinon pelinhoitajan työstä haaveileva tarjoilijatar Sally (Susan Sarandon) asustelee purkutuomion saaneessa kerrostalossa. Hänen seinänaapurina on eläkeikään ennättänyt entinen pikkurikollinen Lou (Burt Lancaster) ja heidän alapuolella asuu täysin omiin maailmoihinsa vetäytynyt leski Grace (Kate Reid), jonka ex-mies oli paikallinen gangsteri ja Loun pomo. Kun Sallyn uskoton aviomies Dave (Robert Joy) saapuu yllättäen vierailulle Sallyn raskaana olevan siskon kanssa kääntyy kaikkien elämä uusille urille. Onnekkaiden ja epäonnekkaiden sattumien summana Lou pääsee käsiksi huume-erään ja kurkottelee kohti pitkäaikaisia unelmiaan leveämmästä elämästä. Hän vetää myös Sallyn mukaan tapahtumien keskiöön. Vanhan liiton miehelle navigointi huumebisneksen myrskyissä ei ole kuitenkaan enää helppoa, eivätkä langat meinaa pysyä kunnolla käsissä.
Atlantic City on vahvasti henkilövetoinen ja vähäeleinen rikoselokuva. Surumielisyyttä huokuva tarina keskittyy ihmisiin, joiden elämä on täynnä yksinäisyyttä ja itsepetosta. Lou elää omassa vahvasti väritetyssä menneisyydessään, mutta ei ole alkuunkaan niin kova rikollinen kuin haluaa itselleen ja muille uskotella. Hänen ainoa todellinen ystävänsä on alakerran leskirouva Grace, joka käyttäytyy kuin entisaikojen Hollywood-tähti, vaikka onkin aikanaan saapunut Atlantic Cityyn osallistuakseen pieneen ja merkityksettömään kauneuskilpailuun. Sally puolestaan haluaa itsepintaisesti uskoa naisten menestymismahdollisuuksiin 70-80-lukujen taitteen kasinomaailmassa. Kaikki kolme vaeltavat yksinäisinä uutta nousua tekevän kasinokaupungin kuuluisalla rantabulevardilla ja lopulta heillä on vain toinen toisensa tapahtumien kiertyessä kohti loppuratkaisua.
Näin vahvasti henkilöhahmoihinsa nojaava käsikirjoitus vaatii tuekseen kovat näyttelijät eikä pääkolmikko petä millään saralla. Burt Lancaster tekee uransa ehtoopuolen parhaimpiin kuuluvan roolityön. Lancasterin käsittelyssä Lou on kiehtovan monitasoinen hahmo, joka on samalla sekä sympaattinen vanhus että säälittävän epätoivoisesti olematonta gangsterielämäänsä elvyttävä pikkunilkki. Kate Reid revittelee innokkaasti Gracen roolissa ja nuori Sarandon loistaa aavistuksen naiivina, mutta lopulta kolmikon määrätietoisimpana sankarina. Omalla kiinnostavalla tavallaan myös Atlantic City miljöönä on yksi tarinan hahmoista. Oman onnensa nojaan jätetty ränsistynyt kaupunki kurkottaa toiveikkaana uuteen huomiseen.
Ohjaaja Malle sekä käsikirjoituksesta vastannut näytelmäkirjailija John Guare punovat kankaalle kohtuullisen kiehtovan rikosdraaman, rakkaustarinan ja tummanpuhuvan komedian vyyhdin. Samalla katsojalle tarjotaan mielenkiintoinen aikamatka 1970-luvun loppuvuosiin, aikaan jolloin uhkapeli oli jälleen laillistettu New Jerseyn osavaltiossa ja uusia kasinoita nousi vieri viereen rannan tuntumaan. 1980-luvun taloudellinen nousukausi on aivan ovella ja toiveikkuus pilkistelee näkyviin.
1980-luvun parhaimpien rikoselokuvien joukkoon Atlantic City ei vahvuuksistaan huolimatta yllä. Tarinan keskivaiheilla elokuvan tempo laahaa hetken aikaa häiritsevästi ja muutamat sivuosahahmot ovat päässeet luiskahtamaan aavistuksen liian yliampuviksi ja teatraalisiksi. Puutteistaan huolimatta Atlantic City jättää silti katsojalleen positiivisen ja toiveikkuutta väreilevän jälkimaun. Viiden Oscarin ehdokas (elokuva, ohjaus, miespääosa, naispääosa ja käsikirjoitus), joka jäi lopulta tyystin ilman pystejä.
