Nykypäivänä menestyvät jopa kaikista arkisimmista asioista kertovat tv-sarjat. Jopa Suomenmaasta löytyy niin sairaalan kuin erään ostopaikankin arjesta kertovaa sarjaa, ja mitä voimmekaan tästä päätellä? Ihmiset ovat kiinnostuneita toistensa arkielämästä. Samanlaista yksinkertaista arkielämän piirrettä kuvaa myös amerikkalaissarja Terapiassa. Tässä sarjassa hahmot ja tarina ovat fiktiivisiä, mutta ei sen niin väliä. Harvoin mikään fiktiivinen on näin hyvin onnistunut vangitsemaan joitain ihmisenä elämisen totuuksia.
Terapiassa- sarjassa on kyse psykiatri Paul Westonin (Gabriel Byrne) työstä ja hänen potilaidensa edistyksestä psykoterapiaprosessissa. Paulin asiakaskuntaan lukeutuu kaikenlaista ahdistuneesta teinistä riidanhaluiseen pariskuntaan. Jokainen julkaisun levy käsittää yhden viikon terapiaistunnot, ja viikon lopulla Paul pääsee vaihtamaan psykiatrista potilaaksi käydessään itse terapiassa eläköityneen psykiatrikollegansa Ginan (Dianne Wiest) luona. Tätä kaavaa voisi nimittää nerokkaaksi. Sarjan potilaista selviää viikko viikolta enemmän sitä mukaa, mitä enemmän näiden elämästä ja ajatuksista paljastetaan. Katsojan annetaan tehdä omat päätelmänsä heistä, ennen kuin Paul kertoo näkemyksensä Ginalle joka viikon lopuksi.
Kärjistetysti voisi siis sanoa Terapiassa- sarjan olevan kasa puolentunnin mittaisia dialoginpätkiä. Mikäli sellaista sattuu pitämään tylsänä, voi varautua olemaan väärässä. Sarja onnistuu koukuttamaan katsojansa varsin nopeasti. Harvinaisen realistisia hahmoja syvennetään viikko viikolta, ja valotetaanpa matkalla Paulinkin elämää. Sarjan vahvuus piileekin juuri realistisessa käsikirjoituksessa ja vahvoissa näyttelijäsuorituksissa. Kaikki näyttelijät ovat tasaisen hyviä, mutta kirkkaimmaksi tähdeksi nousee Mia Wasikowska nuoren Sophien roolissa. Sophien kokemat tunteet ovat niin aidon oloisia, että ne välittyvät jopa tavallisen mattimeikäläisenkin olohuoneeseen. Mitä pitemmälle hahmoja seurataan, sitä enemmän katsoja heihin kiintyy. Paulin asiakaskunta on niin kirjavaa sakkia, että lähes jokainen voi löytää oman samaistumisen kohteensa.
Sarja on luotu yksinkertaisten elementtien varaan. Ylimääräiset häiriötekijät on näin poistettu ja katsoja voi rauhassa keskittyä olennaiseen. Monien erilaisten ihmisten sielunmaisemaan. Sarja ei missään vaiheessa sorru toistamaan itseään, kun tuotantokauden loppua kohden Paulinkin elämään kiinnitetään hieman alkua enemmän huomiota. Moisen sudenkuopan välttäminen on näin yksinkertaisen perusidean omaavalle sarjalle melkoinen meriitti.
Sisältönsä lisäksi Terapiassa on myös varsin poikkeuksellinen julkaisu. Se on loogisesti jaettu kahteen osaan, käsittäähän tämä ensimmäinen tuotantokausi poikkeuksellisen mittavat 43 jaksoa! Toinen erikoisuus on, että jokaisen levyn valikoista puuttuu tuo mystinen kaikki jaksot peräjälkeen toistava Play all- vaihtoehto. Tosin kuka tahansa kykenee äkkiä päättelemään syyn moiseen puutteeseen. Jaksoissa tulee esille asioita, joita on katsojaystävällisempää pohtia hiukan sen sijaan, että säntäisi heti jatkamaan seuraavaan jaksoon. Pienellä pohtimisella sarjasta saakin huomattavasti enemmän irti.
Terapiassa on monella tapaa hyvin esimerkillinen sarja, eikä vähiten monitasoisuutensa takia. Sarja todella toimii monella tavalla. Laajamittaisuutensa puolesta sitä voisi pitää löyhänä läpileikkauksena psykologisen terapiaprosessin sisällöstä. Autenttisuutensa puolesta sitä voi katsoa herkkänä kuvauksena elämästä ja ihmisyydestä. Viihteen nimissä voi nähdä loistavan esimerkin vangitsevasta tunnelmasta ja harvinaisen oivaltavasta käsikirjoituksesta.
Yksinkertaisuus ei ole aikoihin tarkoittanut draamasarjan kohdalla mitään näin mielenkiintoista ja inhimillistä -ja koukuttavaa!
